torstai 10. tammikuuta 2013

jääkaapin jättämä tyhjiö

Eilen tuli paljon mietittyä miten haavoittuvia me täällä ollaankaan.
 Hetkisen tuntui, 
että oman elämäni ongelmat ovat aika pieniä. 
Huomisesta ei koskaan tiedä. 
Hyvä niin, 
mutta vielä kun oppisi elämään hetkessä. 
Nauttimaan aamuista ja illoista. 
Elämän rentoutta.. 
lupaan vielä joskus oppia sen!

Ja mikäs sen rennompaa kuin ompeleminen. 
Hain anopilta eilen ompelukoneen, 
jotta saan tehtyä jonkin sortin verhot vanhan jääkaapin jättämään tilaan. 
Meillähän oli sellainen pikkuruinen jääkaappipakastin ennen. 
Edelliset asukkaat olivat sille paikaksi valikoineet yhden nurkan, 
jonka alla menee vesiputket tai mitkälie. 
Nurkka on vähän hassu, 
toisaalta ihan kiva ratkaisu putkien peittämiseksi. 
Itse tekisin toisin, 
jos voisin. 
Mutta koska en voi, 
pitää keksiä muita ratkaisuja. 

Jääkaapin jättämään tyhjään tilaan teetettiin hyllyt. 
Ihan huippu ratkaisu säilytystilan lisäämiseksi. 
Muutaman hyllyn halusin peittää, 
koska niistä oikeasti tehtiin säilytystilat. 
Minähän en osaa ommella, 
mutta siinäpäs nuo verhot nyt ovat. 
Ja ovat kyllä ihan katseen kestävät. 
Ties mikä ompelijahirmu minusta kehkeytyykään.. 
hahaha. 










Seuraavaksi teenkin sitten jo tilkkutäkkiä..
hih!

9 kommenttia:

  1. Ilmiömäinen ompelija lahjakkuus! Mutta missäs teen ruuat nyt säilytetään? Pakko tulla kytikselle ;))
    Kyllä olet ollut ahkera!

    VastaaPoista
  2. Oikein katseenkestävät! Jatka vaan niin susta tulee vielä ompelijamestari! :)

    VastaaPoista
  3. Kivan näköinen ratkaisu ja ihanat nuo suola- ja sokeripurkit! :)

    VastaaPoista
  4. Kivat verhot ompelit:) Eilisen postauksesi jälkeen luin minäkin- ekaa kertaa- Sennin äidin blogia. Itkin ja luin. Kyllä taas omat murheet sai ihan uudet mittakaavat. Voi kunpa oppisi olemaan onnellinen ja kiitollinen pienistäkin asioista, eikä vaan rutisis aina joka vastoinkäymisestä.
    Riitta

    VastaaPoista
  5. Hei hyvännäkönen!! Keittiössä kun ei ikinä voi olla liikaa säilytystilaa...

    Myös minä löysin Sennin äidin-blogin, eikä itkulta tullut loppua. Joskus elämä on niin epäreilua.. Pysäyttäviä hetkiä, vaikkei ihmisiä tunnekaan. Ja kuten edellä olevat jo sanoivat, tuntuvat omat murheet pieniltä.

    VastaaPoista
  6. Onpas kaunista!!
    Mä kävin kans eilen lueskelemassa, oli niin pysäyttävä juttu ennen voinu edes kommentoida..

    VastaaPoista
  7. Hyvältähän nuo verhot näyttää, kyllä se tilkkutäkki seuraavaksi onnistuu.

    VastaaPoista
  8. Hyvä idis!! Hienostihan ne myös onnistui!

    VastaaPoista