Ylläs papuilut

Mun mielestä on ihan super ihanaa, että olen saanut perheeseeni kaksi tyttöä lisää. Ihanaa se on myös siksi, että olen taas päässyt ostamaan tyttöjen vaatteita. Oma tyttöni on jo teini iässä ja äidin ostamat vaatteet eivät kelpaa, vaikka toki kelpaa kyllä äidin vaatteet. Hyvin kelpaa myös meikit, hiustuotteet, kengät ja kassit. Ei sellaista aamua taida olla, ettenkö kiireessä menettäisi hermojani etsiessäni tavaroitani. Toki oma äitini muistuttelee, että jo ekalla luokalla kuljin hänen vaatteissaan koulussa... Olen siis ollut todella tyylikäs jo silloin :D :D. 

Olen ennenkin kertonut, etten perusta mistään merkeistä. Ostan vaatteeni niiden ulkonäön perusteella. Viime aikoina olen innostunut kotimaisista vaatteista ihan vahingossa. Toki osasyy on se, etten ehdi enää käymään vaatekaupoissa ja pääasiallisesti vaatebongailut tapahtuu netissä. Millään tavallahan tämä ei ole huono innostumisen aihe. Olen aina ostanut mielelläni kotimaista käsityötä, miksen siis myös vaatteita. Pidemmän aikaa haavelistalla on ollut Papumekko. En ole sitä kuitenkaan uskaltanut tilata, koska omaan suhteettoman leveän ahterin pituuteeni nähden ja mekon mallihan on suhteettoman leveä ahteriston kohdalta. Kun sitten Ylläs reissulla bongattiin Pellossa Seita-shop, kipitin oitis kurkkaamaan löytyykö heiltä mekkoa. Kyllä löytyi ja ostoskassiin se päätyi ( eeeehkäpä siitä kuvia toisessa postauksessa). Pikkutytöille bongasin super söpöt Papun Maisa Bow-pipot

Paluumatkaa löysin vielä heille ihanat rusettileggarit. Moinen Metsola-merkki oli minulle täysin uusi tuttavuus, mutta puoleen hintaan kun sai, niin pitihän sitä ostaa. Kokeilussa nämä eivät vielä ole olleet, joten en osaa sanoa ovatko millaisia materiaaleiltaan. Onkos teillä kokemuksia?

Ei ollut Lapin reissu siis pelkkää ulkoilua. Minähän se ehdin shoppailemaan ihan missä vain :D. Oikein ihanaa pakkasiltaa. Nautitaanhan tästäkin.

Hanna-Riikka

Ylläs

Upea, UPEA hiihtoloma takana. Olen jotenkin ihan hämilläni miten hienosti koko viikko meni. Kelit suosi täydellisesti, mökki oli oikein sopiva ja luonto oli kertakaikkiaan kaunis. En edes keksimällä keksi negatiivista sanottavaa. Lapin lumo on todellista ja vihdoin sain kokea sen!

Idea tähän lomaanhan lähti viime talvena. Meillä täällä Porissa on lunta yleensä vain valokuvista nähtävissä. Useampi vuosi on menty jo lumettomana ja tällaiselle talvi-ihmiselle se on ollut aikamoista tuskaa. Itse en ole oikeastaan ollut lapissa koskaan talvella tai ylipäätään niin, että olisin päässyt nauttimaan luonnosta. Kerran syksyllä Oloksella kavereiden kanssa harrastamassa sisätiloissa alkoholin maistelua ja edellis jouluna Rovaniemellä lasten kanssa. Ihan todella kovasti siis odotin tätä reissua. 

Homma lähti tietenkin liikkeelle mökin vuokrauksesta. Mies oli Ylläksellä ennenkin käynyt ja tiesi, että se olisi sopiva lapsiperheille. Iso mökki tarvittiin, koska teineille luvattiin kaverit mukaan. Sellainen löytyikin Äkäslompolosta ( Juu, näin Sampon juoksevan kerran kaupan pihalla melkoisella kiireellä) ja samalla huomattiin, että kyseisessä mökissä oli kellarikerroksessa vielä yksi asunto, joten mukaan mahtui meidän lisäksi 4 henkeä. Kauheasti ei tarvinnut ystäväperhettä mukaan puhua, joten reissuun lähti yhteensä 14 henkeä. 

Pienten kanssa päätimme lähteä jo päivää suunniteltua aikaisemmin ja olla Oulussa yötä. Se osoittautui loistavaksi ideaksi. Matka puolittui ja perille päästiin ilman 14 tunnin ajomatkan tuomaa väsymystä. Saimme mökin vasta illalla, joten meillä oli hyvää aikaa hotelliyön jälkeen ajella Ylläkselle. 

Menomatkalla käväistiin myös naapurimaan puolella Ruotsissa pitsalla ja karkkikaupassa. Ikeakin houkutteli, mutta perhesovun vuoksi pidin himon omana tietonani :D. Lapsille Ruotsissa käynti olikin hauska kokemus ja siinä riitti ihmeteltävää. Itselle tuon menomatkan kokokohta oli pikainen yllärivisiitti rakkaan blogiystäväni, Lumimäellä blogin Hannan luona Torniossa. Voi vitsit, miten kyyneleet nousi silmiin hänen kurkatessa ovelta. Toki myös ahmin silmilläni pikaisesti heidän kotinsa kauneutta, miesten taistellessa meidän autoa lumessa eteenpäin.. Hymy pysyikin kasvoilla koko matkan perille saakka. Eikä se mihinkään kadonnut, kun vastassa oli tälläinen mökki ja maisemat.

Teinit tulivat perässä junalla seuraavana päivänä ja sekin sujui oikein mukavasti. Toki sain välittömän palautteen, että olisit äiti voinut vähän vähemmän soitella ja stressata :D. Koitin sitten heidän paluumatkallaan vähän rajoittaa moista toimintaa. 

Ensimmäinen päivä meillä meni maisemiin tutustuessa ja pulkkamäessä. Toki lapset hieman pääsivät kokeilemaan myös suksia. Maanantaille olimme varanneet laskettelukoulun kaikille junnuille. Itsellä sukset oli viimeksi ollut jalassa 10-vuotta sitten, joten en jaksanut täysin luottaa, että tulisi opettamisesta mitään. Loistava ideahan tuo olikin ja suurin osa lapsista innostui kovasti laskemisesta. Neljä päivää menikin sitten mäessä ja melkoisia taitureita tänne kotiin takaisin tuotiin.

Kahtena viimeisenä päivänä päästiin myös aikuisissa ( ja teineissä) vähän isompiin mäkiin. Oli niin mahtavaa. Itsellä on viime vuosina ilmaantunut melkoisen ikävä korkeanpaikan kammo, mutta niin sitä vaan isoja mäkiä uskalsin laskea alas. Kondolissa meinasi iskeä paniikki ja suosiolla jätin sen väliin kun muut vielä viimeisenä päivänä sillä kävivät ylhäällä tunturissa. Käytin ajan hyväksi ja hyppäsin perinteiseen tyyliin suksien  päälle. Siitä touhusta ei tullut mitään muuta kuin hirveä hiki :D.

Nuo maisemat on tuolla kyllä niin älyttömän hienot. Meillä kävi mäihä ja kelit oli loistavat koko viikon. Päivisin mäessä reilusti alle -20 astetta ja aurinko paistoi ensimmäisen päivän jälkeen joka päivä. Revontulet bongattiin kahtena iltana. Eilen aamulla autojen startatessa kohti kotia oli pakkanen kivunnut -32,5 asteeseen. En ole katsellut onko tuo laskenut vai värjötelläänkö siellä moisissa lukemissa edelleen. Toki tuolla nuo asteet tuntuu samalta kuin meillä täällä -10 astetta. Sellasessa viimassa täällä Porissa asutaan. Siellä pakkanen tuntui ihanan pehmeältä. Olisin maailman onnellisin, jos täälläkin olisi edes joskus moinen talvi. 

Yhtenä iltana ajeltiin Kittilään SnowVillageen  kurkkaamaan lumi ja jääveistoksia. Sepäs olikin niin upea kokemus, että teen ihan oman postauksen siitä käynnistä. Melkoisia taitureita on siellä ollut igluja rakentelemassa!!!! 

Kuten tekstini aloitin. Huikea, huikea reissu. Lappiin lähden ehdottomasti uudelleen. Iso kiitos ystäville Anskulle ja Jamolle. Olette rakkaita <3.

Hanna-Riikka

Kohti poroja

Testataanpas mites nämä ajastetut postaukset oikein toimivatkaan näin kahden vuoden jälkeen. Meidän pitäisi tällä hetkellä istua autossa kohti Oulua ja huomenna siitä eteenpäin kohti Yllästä. Lapset istuvat kiltisti ja ovat vain kertakaikkiaan suloisia. Ihanaa miten hienosti he jaksavat matkustaa ja pissahädätkin ajoittuvat juuri sopivasti suunniteltuihin taukoihin...

Jepjep. Miten se onkin niin, että kaikesta kivasta pitää maksaa vähän veroja. Autossa istuminen tulee takuu varmasti olemaan melkoista touhua. Niin särkyiselle kropalleni kuin pienimmän lapseni ylivilkkaudelle. En usko, että tuo muukaan katras hermojaan menettämättä pystyy olemaan. Olen täysin vakuuttunut, että ensimmäisen 50 kilometrin päästä huomaan jonkun tuikitärkeän unohtuneen. Siinä on miehellä ensimmäisen tekohymyn paikka :D :D

Onneksi perillä odottaa talvi, mäet, luonto ja porot. Eiköhän me jokainen jakseta se vero sitten maksaa. Menomatka me tosiaan päätettiin jaksottaa ja pysähdymme Ouluun yöksi. Paluumatka taitetaankin sitten suoraan kotiin. Kamera on toivottavasti mukana, joten eiköhän tiedossa ole postausta Lapin lumosta.  Teinelle mukaan lähtee kaverit ja he tulevat junalla perässä, joten jännitettävää riittää. Viime talvena käväisimme Rovaniemellä ja yllättävän hyvin lapset jaksoivat autossa istua. Tuo lappi on meille melkoisen tuntematonta seutua. Viime vuonna menetin järkeni tämän Porin talven kanssa ja ilmoitin, että tästä lähin joka ikinen penni menee säästöön ja me lähdemme ensi talvena lappiin. Sinällään hauskaa, koska tänä talvena jopa me porilaiset ollaan saatu nauttia lumesta ja pakkasesta. Mutta niin me vain starttaamme ja saimme jopa puhuttua ystävät mukaan. Ihan super kiva viikko siis varmasti tiedossa.

Kuvissa ei nyt Lapin lumoa löydy. Tunnelmaa kuitenkin. Minä jatkan pakkaamista. Pitäkäähän peukut pystyssä, että muistan ainakin lapset ottaa mukaani.

Hanna-Riikka

It's a little bit funny..

En eilen ehtinyt työkiireiltäni huikkaamaan teille ystävänpäivän toivotusta. Sellaisen kuitenkin halusin tulla toivottamaan. Blogimaailman kautta olen saanut itselleni hurjan paljon ystäviä. Osasta on muodostunut vuosien varrella super rakkaita. En bloggaamista aloittaessani ajatellut ollenkaan, että täällä muodostuisi ystävyyssuhteita. Niinhän siinä on kuitenkin käynyt. Ei ollenkaan hassumpaa (Ei paskempaa, sanois porilainen). 

Itselläni on paljon ystäviä. Osa on kulkenut kanssani ihan syntymäni asti. Olen paljon viime vuosina pohtinut ystävyyttä elämän vaiheiden kuljettaessa eteenpäin. Itselle on aina ollut tärkeää tuntea, että ystävä on vierellä vaikka ei fyysisesti siinä olisikaan. Kaksi rakkaimpia ystäviäni asuu kaukana toisissa kaupungeissa ja joskus yhteydenpitoa ei ole moneen viikkoon, jopa kuukausiin. Silti tiedän, että ystävä on olemassa. Ihan tässä vierellä. 

Toisten ystävien kanssa soittelen päivittäin ja ikävä hiipii jo muutamassa päivässä, jos toisesta ei ole kuullut mitään. Ja sitten on tietenkin tuo oma puolisko. Eilen hänelle sanoin, että on ihanaa kun omasta miehestä on muodostunut yksi parhaimmista ystävistäni. Ystävyysrintamalla olen kyllä todella onnekas. 

Eilisen ystävänpäivän tosiaan vietin töiden parissa. Olin työmatkalla, joten aamulla en voinut näitä rakkaimpiani täällä suukotella. Se vähän harmitti, mutta ajattelin että tuleehan näitä. Monia ystävänpäiviä ja toisaalta. Näitä omiani saan suukotella ihan joka päivä muutenkin. Mies oli kuitenkin pakannut mukaani pienen yllätyksen. 

Olen joskus ohi mennen maininnut, että tykkään tosi paljon Littlebit Desingin koruista. Niinhän taas oli korvan taakse muistiin asia mennyt ja sain lahjaksi omalla tekstillä tehdyn korun. On tuo mies vaan niin rakas <3

Ja niin on myös kaikki muutkin ystäväni. Korun tekstin sanoman haluan lähettää jokaiselle ystävälleni. Ystävän päivä on ihan joka ikinen päivä.

Hanna-Riikka

Kotikaupunki sydämessä

 Minä olen syntyjäni Porilainen. Neljän vanhana muutin vanhempieni mukana Ulvilaan, Porin naapuri kylään ( nyt jo toki kaupunki).  Käväisin 18-vuotiaana takaisin Porissa, koska niin vissiin kuului sen ikäisenä tehdä. Mutta silloin ajattelin vahvasti, että haluan kasvattaa lapseni Ulvilassa, joten muutin sinne takaisin esikoisen odotusaikana. Käytännössä siis siinä aikuisuuden alkutaipaleella koin itseni täysin Ulvilalaiseksi. Slaageja sain jos joku ei tiennyt mikä on Ulvila ja missä se sijaitsee :D.
Ex-mieheni mukana eksyin kuitenkin taas Poriin ja mutkien kautta Meri-poriin, jossa miehen juuret olivat. Nyt reilun 8-vuoden jälkeen tuntuu, että tänne olen asettunut. Eron jälkeen oli päivänselvää, että tänne jään. Tottakai lasten vuoksi, mutta en kyllä keksinyt yhtään henkilökohtaistakaan syytä miksi olisin poiskaan lähtenyt. Liekö siis käynyt niin, että minusta on tullut sydämestänikin porilainen. En ainakaan koskaan häpeä kertoa kaupungistani. Melkoisen värikkäistä tarinoista vain nautin. Jokainen porilaisista vähänkään tietävä, ymmärtää ne tarinat egoa tahallaan nostattaviksi jorinoiksi. Sellaisia me kyllä ollaan. Aikamoisia tarinoitsijoita ja pohjimmiltamme oikein leppoisia. Toki tarkkoja maineestamme ja äärettömän ylpeitä juuristamme.

Kun siis näin ystäväni blogissa kuvan kaupunkitaulusta. Halusin heti moisen meille. Mehän ei mihinkään pieneen tyydytty. Vaan kunnon porilaiseen tapaan, kun jotakin tehdään, tehdään se isosti :D

Vähän ensin emmin, että mites tuo nyt tähän vintageen sopii. Mutta siinähän se nyt nököttää oikein hyvännäköisenä. Hauskaa, että näitä on nyt alkanut näkymään paljonkin tuolla instagramin puolella. Taitaa olla siis joku muukin kuin minä näistä innostunut. 

Tänään suuntaan työreissulle Seinäjoelle ja kun se reissu on ohi, alkaa loma ja koko perhe startataan kohti pohjoista. En malta odottaa!

Hanna-Riikka

Valkoisesta tummaan

Reilu vuosi sitten perheeni koko kasvoi hurjasti. Miehen mukana kotiutui myös kolme pientä lasta. Onnea oli tällä kertaa jo valmiiksi riittävän iso talo, joten yllättävän mukavasti olemme tänne mahtuneet. Kun neljän hengen tavaroita pikku hiljaa kannettiin sisälle, alkoi vanhalle tavaroiden hamstraajalle tulemaan melkoinen ähky. Olen siis karsinut tavaraa ihan järjettömällä otteella. Ennen tasot olivat pullollaan erilaisia esineitä, nyt niissä on vain muutama siellä täällä. Hassua miten sitä tilan tuntua saa omaan päähänsä jo pelkästään raivaamalla pöydille tilaa.

Samalla kun tavarat lähtivät kirpikselle myyntiin, aloin vähän ikäänkuin vahingossa innostumaan väreistä. Havahduin vähän liiankin usein hipelöimässä tummia kukkakuvioita kaupoissa ja netissä hakusanaksi käsittämättömästi kirjautui "dark blue". 

Toki nyt ihan maltillisesti olen tätä fiksaatiotani myötäillyt, mutta kyllä meille verhot ja tyynyt tummalla kukkakankaalla vain tiensä löysi. Miehen kodista kannettu tumman harmaa mattokin päätyi olohuoneeseen. Toki tässä nyt oli enemmänkin ajatuksena lämpö. Vanhassa hirsitalossa kun ei tunnetusti ole järin lämpimät lattiat.

Mitähän lie tämäkin ailahdus vielä tuo tullessaan. En tosin usko, että valkoinen siirtyisi kovinkaan herkästi pois päävärinä olostaan. Nyt kuitenkin on kiva vähän tuoda väriä jo monta vuotta valkoisena olleeseen olkkariin. Nuo kukkakuviot oikeastaan missä väreissä vain on minua innostanut jo jonkin aikaa. On ihan sama onko se vaate vai verho, mutta jos siinä on isoja kukkia. Olen täysin myyty.

Taannoin autoin töissä yhden yksikkömme sisustamisessa ja väreiksi sinne valikoitui vahvasti oranssi, keltainen ja punainen. Olen sen ensimmäisen kotini keltaisen värimaailman jälkeen inhonnut keltaista, mutta näin sitä vain mieli muuttuu kun ikää tulee. Oli ihan hullun hieno väri vaalean harmaan kanssa. Tässä kun aurinko alkaa paistelemaan kevään merkiksi, saattaapi meiltäkin löytyä taas jotakin keltaista.

Täällä ontelot paremmassa kuosissa ja uusi mielenkiintoinen viikko taitaa olla pelastettu. Eilen toki vielä kroppa vähän lämpöä nostatti, joten otan vielä tämän päivän rauhallisesti. Kaksi päivää "täyslevossa" oli kyllä hyvä veto, vaikka eilen alkoi vähän levottomuus kasvamaan. Illalla alkoi olemaan jo todella tiukkaa lepäily ja välillä sitä löysi itsensä pystyssä touhuamassa. Tänään lapsille alkuviikosta luvattu leffassa käynti on toki lunastettava, mutta se nyt ei kovin kroppaa rasita.  Olen oikein hyvä nukkumaan myös leffateatterissa :D. Siispä oikein hyvää sunnuntaita teille.

Hanna-Riikka

Flunssainen tervehdys

Täällä helmikuu on alkanut melkoisen sairastelukierteen kanssa. Pojan angiina vaihtui parin terveen päivän päätteeksi influenssaan ja hänen tervehdyttyä sain minä myös jonkin sortin kuumetaudin. Toki minä pääsin ihan naurettavan helpolla. Niin helpolla, että en oikeastaan kyllä edes pitänyt sairaslomaa. Olisihan se pitänyt arvata, että se kostautuu jälkitautina ja eilisen päivän makasin ihan poskettomassa säryssä ja kuumeessa sängyn pohjalla. Minulla on vähän taipumusta tukkoisuuteen polyyppien vuoksi ja poskiontelotulehdukset ei ole vieraita. Tällaista kipua en ole kyllä koskaan ennen kokenut poskonteloiden osalta ja ajoittain kuvittelin, että seuraavaksi halvaantuu puolikas naamasta. Onnea on kipulääkkeet ja nopeasti vaikuttavat allergialääkkeet. Tänään on jo kuumekin laskenut ja kipu täysin siedettävällä tasolla. Uskaltaisinko siis sanoa, super pikaisesti se tämäkin tauti on hallinnassa. Meillä on ensi viikolla lähtö Lapin maisemin, joten peukut on täällä kyllä korkealla pystyssä, että muu porukka pysyisi terveenä.

Mepäs siis jatketaan täällä Niilon kanssa huilailua. Poju on muutaman päivän ontunut toista takajalkaansa. Nyt jo onneksi parempi, mutta koska ontuminen alkoi täysin yllättäen " tyhjästä" ja alkaa ikääkin jo olemaan, niin kyllä sitä pitää käydä hänen kanssaan lääkäriä moikkaamassa. Toivottavasti kyse ei ole mistään vakavasta. Tämä meidän Bulli-mies on ollut kyllä super terve koko elämänsä ajan. Rokotuksia lukuunottamatta meillä on käyty vain kaksi kertaa lääkärissä. Toisella kerralla todettiin kirsikkasilmät ja toisella kertaa ne leikattiin. Kannatti silloin muinoin iso taustatyö kunnollisen kasvattajan etsinnässä. 

Mutta mutta.. jännittävä ampumahiihto käynnissä. Minä siis käperryn takaisin makuuasentoon. Oikein ihanaa lauantaita ja tsemppiä suomalaisille Olympialaisiin!

Hanna-Riikka

Sunnuntai

Mikä ihana syy lorvailla. Ulkona ihan huikea pakkaskeli ja onneksi tämä lentsu on sen verran taittunut, että uskalsin jo hieman käydä ulkoilemassa. Toki tuo kuumemittari näyttää edelleen hieman normaalia korkeampaa lukemaa, joten ihan maltillisesti tässä nyt ulkoilmaa testailin. Minä kyllä tykkää ihan kympillä pakkasesta. Ulkona saa super hyvin happea ja sisällä on ihana olla takanlämmössä. Ei mitään valittamista.

Täällä viikko on mennyt pitkälti tosiaan pienen kuumeilun parissa. Eilen kuitenkin lähdin jo ihmisten ilmoille ja ohjelmassa oli Ikeaa, mysteerihuonetta ja ystävien seuraa. Ikeasta haettiin tytöille kerrossänky ja yläkerran vessaan uusi lavuaari ja hana. Meillä perheen kasvun myötä on hieman tuo yläkerta joutunut remonttiin. Löysin myös taannoin korkean komuutin kirppikseltä ja totesin, että sehän sopisi täydellisesti yläkerran vessaan. Samalla siis on tullut vessaa remontoitua. Siitä ja koko yläkerrasta varmasti jossakin vaiheessa myöhemmin lisää. Edelleen täällä pysytty tutulla linjalla. Halvalla ja hitaasti hyvä tulee :D.

Illalla tiedossa oli sitten se mysteerihuone ja porin versiota on aivan pakko kehaista. Jaskan pubi oli niiiiin loistava mysteeri, että vieläkin sitä on ihan fiiliksissä. Varmasti tätä fiilistä lisää meidän tehotiimi, joka ratkoi mysteerin. Toki saimme lisäminuutin, mikä oli loisto veto ohjaajalta. Olisi kyllä viime metreillä niiiiin saattanut jurppia pelin loppuminen. Vahva suositteluni. Menkää ihmiset testaamaan!

Kuvat ei nyt liity millään tavalla jorinoihini. Kunhan kuvailin miehen tuomat kukat. Sain myös suklaata parane pian-toivotuksen säestämänä. Saako taas vähän kehaista ;)

Mutta mutta.. Eiköhän se ole alettava sängyn kokoamiseen. Oikein ihanaa sunnuntaita!

Hanna-Riikka