lauantai 26. maaliskuuta 2016

Syvällistä pohdintaa

Onkohan muuallakin suomessa näin upea ilma kuin meillä täällä Porissa?!
Aurinko paistaa ja lämmintä on reilusti yli viisi astetta.
Aivan mieletöntä.
Meillä ei tosin aivan päästä ilmasta nauttimaan..
ainakaan koko perheen voimin.
Minimies sai viime yönä sen kuuluisan kuningas Yrjön seurakseen.
Toki olo on jo sen verran hyvä, 
että uskalsi hetkeksi päästää pihalle puhaltelemaan 
siskonsa shoppailureissulta tuliaisiksi tuomia saippuakuplia.
Nyt sitten täällä pidetään peukut kohti korkeuksia pystyssä, että muu perhe välttyisi tältä.
Vaikkakin on kyllä sanottava, 
että minä otan paljon mieluummin tämän taudin kuin monta päivää kestävän flunssan.

Katselin aamulla kun aurinko paistoi suoraan olkkarissa olevaan "peili"lipastoon.
Kyseinen huonekalu on sellainen jonka kanssa minulla on kyllä aikamoinen viharakkaussuhde.
Kyseinen huonekalu on ensimmäisiä vähän vanhempia huonekalu ostoksiani.
Alkuun se oli pitkään keltaisenvaalea ja siinä oli upea peili.
Vuosien saatossa peili hajosi ja palveli meitä puolikkaana. 
Kun lipasto muutti olohuoneeseen, oli aika maalata se.
Samalla rikoin loputkin peilistä ja laitoin tilalle kanaverkkoa.
Harmaa valikoitui väriksi, mutta silloin en vielä tiennyt että harmaallakin on aika monta sävyä.
Ja minähän se tietysti valitsin tuollaisen sinisen. 
Sehän nyt oli ihan kauhea väri.
Kunnes olkkariin laitettiin lummetapetit.
Väri natsasikin vahingossa ihan mielettömän hyvin tapeteihin. 
(joissa siis ihan pikkuriikkiset harmaat pisteet :D).
Ja taas lipasto sai jäädä paikalleen.






Tänä aamuna tosiaan katselin lipastoa ja mietin, 
että tämä lipasto,
kaikessa ristiriitaisuudessaankin on ollut minulle se kipinän sytyttäjä, 
jonka vuoksi meidän kodissa on enemmän näitä vanhoja ja vielä vanhempia huonekaluja
kuin Ikean vastaavia.
Ehkäpä juuri siksi minulla on tähän niin suuri tunneside.
Toistaiseksi en ole löytänyt tilalle parempaa,
joten siinä se nököttää.
Saattaapi olla, etten siitä sitten kuitenkaan koskaan luovukkaan.


***
Nyt minä haen itselleni ison lautasellisen mämmiä
ja jatkan ilman ihailua ikkunasta.
Oikein ihanaa pääsiäistä

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Easter Rocky Road

Ihanan positiivisen vastaanoton sai edellinen postaukseni. 
Olen katsellut noita kuvia uudelleen ja uudelleen, 
ymmärtäen miten haavoittuvia me oikeasti olemmekaan. 
Se kun ei aina ole meistä itsestämme kiinni. 
On kuitenkin niin kovin ilahduttavaa huomata, 
että usein nämä koettelemukset kääntyvät voitoksi. 
Kuten jo tuossa edellisessä postauksessani sanoin. 
Uskon todella vahvasti näkeväni tämän kodin uudessa loistossaan 
ja siellä sisällä onnellisen perheen.
Kiitoksia vielä teille kaikille kommenttinne jättäneille <3

***

Täällä meillä kotona yritetään inspiroitua lasten vuoksi pääsiäisestä.
En oikein ole parina viime vuotena innostunut pääsiäisestä, 
paitsi jos puhutaan sen mukanaan tuomista ylimääräisistä vapaista ja suklaasta.
Niiden ystävä todella olen, hahah.
Siksipäs tein hieman pääsiäissuklaata.
Söpösti kipossa "värikkäät" suklaat tuo hieman pääsiäistunnelmaa.




Valkoista suklaata, vaahtokarkkeja ja ihania suklaisia linnunmunia.
Ei hassumman makuista <3.
Löysinpäs kovan metsästyksen päätteeksi helmililjankin
ja hain pajunkissoja lasipurkkiin.
Ruohonkin laitoin kasvamaan,
joten eiköhän tässä jo ole pääsiäistä ihan tarpeeksi.

Pääsiäiskoristeluiden sijaan keskityn pienimuotoiseen remontointiin.
Sain idean tuunata meidän rappuset ja mattokin vielä odottaa maaliaan.
Myös tapetit juniorin huoneeseen odottaa innostunutta tekijää
ja terassiltakin voisi joku siivota pois ruskettuneet havut.
Onneksi kaikkeen tähän on ihan koko loppuelämä aikaa.
Siispä, tänään keskityn suklaaseen.

Ihanaa lauantaita <3

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Hieman erilaisissa vieraissa

Aina ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan..
Emme tiedä edes mitä seuraava tunti tuo tullessaan.
Taaksepäin pystymme kuitenkin näkemään.
Meillä on muistot
 ja joskus muistoista tulee entistäkin tärkeämpiä.

On ajanjaksoja, jotka pitää kohdata ymmärtämättä niiden tarkoituksia.
Tarkoitukset ymmärrämme ehkä vasta vuosien kuluttua.
Ehkä ymmärrämme ne vasta sitten kun olemme tarpeeksi vahvoja siihen..
Siihen asti meillä on ne muistot.

***

Viime jouluna meidän tuttavaperhe joutui kohtaamaan aivan hirveän näyn.
Perheen koti oli palanut ja kaksi rakasta koiraa siinä mukana.
En pysty edes kuvittelemaan miltä tämän tiedon saatika näyn kohtaaminen on tuntunut.

Aikaa on nyt kulunut ja vihdoin heillä on tieto siitä, 
että he pääsevät vielä jonain päivänä palaamaan tähän upeaan kotiinsa takaisin.
Tiedon tultua, uskalsin ehdottaa perheen äidille jotakin erikoista..
Halusin käydä kuvaamassa heidän kotinsa.
Halusin muuttaa tuon karun näyn kauniiksi.
Ajatuksenani oli, 
että jonain päivänä he voisivat katsoa kuvia ja ymmärtää tämän tarkoituksen.





























Kokemus oli todella erityinen.
Näky palaneissa lastenhuoneissa oli hurja.. lamaannuttavakin.
Samaan aikaan kuitenkin muualla kodissa oli jo kunnostustyöt käynnissä.
Kuivurit hurisivat ja pystyin jo aistimaan miten kodissa kohta jo luodaan uutta vanhan tilalle.
Minä ainakin uskon täysin koko sydämestäni, 
että kodista tulee yhtä upea.

***
Tämän viimeisen kuvan haluan omistaa perheen äidille, Sarille.
Usko näihin sanoihin.
Et ole niitä turhaan portaisiisi kiinnittänyt <3





maanantai 14. maaliskuuta 2016

Värivirhe

Uusi viikko. Uudet kujeet. 
Täällä tosin tämä viikko on alkanut sohvan pohjalla maaten.
Viisuri leikattiin aamulla pois ja olo on jokseenkin hutera ja lievästi sanottuna särkyinen.
On oltava makuulla, jotta olo on edes jokseenkin siedettävä.
En kyllä pysty ymmärtämään edelleenkään sitä, 
että viisauden menetyksen lisäksi pitää vielä näistä oloista kärsiä.
Noh, tästäkin kyllä selviää.
Pikkujuttuja monen muun rinnalla.

Viikonloppuna siivoilin olohuonetta ja samalla vaihdoin sinne uuden maton.
Ostin maton jokunen aika sitten paikallisesta sisustusliikkeestä 
ja sitä olin ihaillut makkarin nurkassa rullalla päivittäin.
Mutta jumankauta mikä pettymys iski, kun levitin sen valkoiselle lattialle.
Maton hapsuthan olivat ihan keltaiset valkoisen rinnalla.





Arhg..
Olen NIIN huono kestämään tällaista.
Onneksi on kuitenkin olemassa tämä blogimaailma.
Koti kaupunginlaidalla blogin Frida oli juuri postannut jutun maton maalaamisesta.
Minähän tästä innostuin ja tilasinpas tässä tämän päivän olotilassani Vintagemaalia.
Nyt pidän peukut pystyssä, että osasin tilata oikeaa sävyä
ja saan maton keltaisuuden peitettyä.

***

Nyt lähden uhkarohkeasti koittamaan syömistä.
Jos edes tämä huteruus tästä alkaisi helpottamaan.
Oikein mukavaa maanantai-iltaa.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Suomen inspiroivin koti

Mukavaa sunnuntaita.
Meillä suunnitellaan juniorin ja kummipojan kanssa Hoplopiin lähtöä.
Harmi, ettei ole mitään kirjaa varastoissa minkä voisin napata mukaani.
Oletan nimittäin, että minusta tulee se unohdettu kolmaspyörä melkoisen nopeasti.
Tässä tilanteessa onnea on siis nykyajan teknologia.
Saatan siis kuitenkin selvitä muutaman tunnin istuskelusta.

Nyt tulin kuitenkin vinkkaamaan teitä yhdestä kisasta ja tietysti kalastelemaan ääniä.. :D.
Muutama postaus aiemmin kerroinkin teille,
että sain kivan yhteydenoton Styleroomin tytöiltä.
Silloin annoin pienen haastattelun, jonka linkitin tännekin.
Blogipostaus tästä löytyy täältä.
Samalla kuulin,
että kotimme on valittu heidän yhdessä A-lehtien kanssa järjestämään
"Suomen inspiroivin koti"-äänestykseen neljän muun kauniin kodin kanssa.
Pitää kyllä myöntää, että silloin hymyilytti.

Nämä viisi kotia ja muun infon kisasta löydät klikkaamalla alla olevaa kuvaa.
Kannattaa käydä äänestämässä omaa suosikkiasi,
sillä näyttäisi olevan super kivat palkinnot arvottavana äänestäneiden kesken.


Äänestys aikaa taisi olla tämän kuun loppuun, joten hyvin vielä ehdit.

***

Nyt minun pitää jo kuitenkin kiirehtiä.
Hauskuutta tuntuu olevan äärettömän vaikea odottaa ;).
Ihanaa sunnuntaita.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Sitä kuuluisaa materiarakkautta


Oikein ihanaa lauantaita kaikille.
Täällä kotiuduttiin juuri neidin kanssa shoppailemasta
ja kohta matka jatkuu minimiehen kanssa leffatreffeille.
Tällaista äiti-lapsi laatuaikaa siis tämä päivä.
Minulle on mahdottoman tärkeää välillä viettää noiden lasten kanssa kahdenkeskistä aikaa.
On ihanaa nähdä ja kokea lapsen tunne kun hän saa välillä minun jakamattoman huomion.
Pienempien lasten kanssa tämä on suhteellisen helppoa järjestää,
mutta esikoisen kanssa alkaakin homma olemaan jo aika haasteellista.
Pojalla on kovin jo tuo toinen jalka maailmalla ja äiti ei taida kuulua kärkiprioriteetteihin,
mitä ajanvieton suhteen tulee.
Olen sitten ratkaissut homman sillä,
että kävelen iltaisin vastaan bussin jättäessä pojan muutaman kilometrin päähän kotoa tai lahjomalla hänet mukaan kauppareissulle.
Mielestäni nämä pienetkin hetket ovat arvossa mittaamattomia
ja uskon vahvasti,
että ne hetket ovat isona osana olleet tukemassa meidän vahvaa suhdetta murroiästä huolimatta.

Ihanhan tässä tuli ikävä  tuota esikoista
joka tuolla kaupungilla tälläkin hetkellä tyttöystävänsä kanssa aikaa viettää.
Hahahah.
Eikös tästä ole siis oikein sujuvaa hypätä seuraavaan aiheeseen ;)
Pidin viime viikolla korukutsut kotonani. 
Ihan vain siksi, 
että olin netistä näitä koruja ihaillut ja tällä tavalla pääsin niihin sitten itsekin tutustumaan livenä.
Kyllähän se kannatti.





Mielestäni nämä ovat aivan mahdottoman kauniita
ja halusinkin ehdottomasti kuvata ne näytille myös teille. 
Lisää koruvaihtoehtoja löydät halutessasi täältä.

Nyt on sitten minulla "rippikoru" valmiina kun tuo esikoinen ensi kesänä juhliaan viettää.
Enää puuttuu vain kaikki muu, hahahah.
Kiitoksia kutsuilla vieraina olleille ja 
Oikein ihanaa viikonloppua kaikille.