sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Minikuusi

Olettekos jo kurkanneet pihalle.
Ihan huippuihana aurinkohan se siellä loistaa.
Pari yötä valvottanut myrsky oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan tervetullut.
Kyllä tällaista talvista keliä onkin jo kaivattu.
Edellisyönä lähimetsässä kipinöinyt ja räjähdellyt muuntaja ei tosin hymyilyttänyt,
mutta onneksi oli aikaa sitten päivällä nukahtaa.
Inhoan kyllä superpaljon myrskyä.
Talomme majailee pienen mäen päällä ja sen kyllä huomaa tuulisella kelillä.
Ja kun omaa näin äärettömän hyvän mielikuvituksen kuin minulla on,
onhan meidän talo nyt joka kerta lennossa tai kasassa tai muuten vain puut kasvamassa sisällä.
Luojan kiitos asun Suomessa, hahaha.

Nappasin muutaman kuvan tuossa aamusella meidän joulukuusesta..
Tällä kertaa mentiin nimiversiolla.
Jouluideoita etsiessäni bongasin nämä minikuuset olohuoneissa ja ajattelin sitä meilläkin kokeilla.
Sehän oli erittäin hyvä idea, 
joskin tämä meidän versio varistaa niin paljon, että kohta se saa lennon ikkunasta pihalle







 Simppelillä linjalla siis.
Mutta nyt puen pikaiseen ulkovaatteet päälle ja suuntaan koiran kanssa pihalle. 
Reppana tuossa minua seurailee niin tiiviisti, 
että kovin vissiin tekee mieli lenkkeilemään.
Ihanaa tätä päivää.


perjantai 25. joulukuuta 2015

Ei kiireen häivää

Hiljalleen alkaa tämä joulupäiväkin olemaan lopuillaan.
Ihanaa yhdessäoloa ja rentoa oleilua.
Sitä olen todella kipeästi kaivannut.
Päivä on kulunut legoja kasaten ja koukuttuen aikuisten väristyskirjoihin.
Ihanaa terapiaa <3
Joululahjaksi saatu aktiivisuusranneke on komentanut myös ulos liikkeelle.
Sopii minulle.
Mahtuu pari suklaata lisää mahaan :D.

Eilinen meillä vietettiin jo perinteeksi muodostuneella tavalla.
Vanhempani viettivät kanssamme päivän ja appivanhemmat illan.
Tykkään ihan mahdottomasti tällaisestä perhejoulusta.
Eikä ole kyllä hassumpaa laittaa kotia vähän juhlavampaan asuun.






Tänä vuonna mentiin aika simppelillä linjalla ihan joka huoneessa.
11-vuotiaan mutinasta, 
ettei joulua ole ilman punaista väriä,
 lisäsin sitä sitten edes vähän joulupöytään.
Se kuulemma riitti oikein hyvin.

Jostain syystä tänä vuonna en itse ole päässyt oikein joulumoodille.
Mikä on tällaiselle jouluihmisille melko erikoista.
Ehkäpä kaikki kiire vei ajatukset liian kauas.
Joulutortut jäi leipomatta ja jouluradionkin ehdin aukaista vain kerran.
Toki lumettomuus ja vesisadekin hieman auttaa asiaan.
Pääasia on kuitenkin se, 
että nämä joulunpyhät pystyisi olemaan täysin ilman sen suurempaa ajatustyöskentelyä.
Hyvältä vaikuttaa siltä osin.
Korvissa ei humise ja vähän väliä pistää ihan muuten vain hymyilyttämään.

Taidanpas siis jatkaa samalla mallilla vielä muutaman päivän.
Onneksi on vielä monta sivua väritettävää ja kasa suklaata syötävänä.
Tehkääpäs tekin samoin.

Ihanaa perjantaita.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulutönö

En ole oikeastaan koskaan ollut jostain syystä piparitalonaisia.
Isompien lasten ollessa pieniä, 
ostin muutaman kerran valmiit osat sisältävän paketin 
ja se sitten yhdessä koottiin ja koristeltiin.
Sittemmin olen luopunut siitäkin tavasta ja ajatellut, 
että ehkäpä joka kodissa ei piparitaloa tarvitse olla.
Mutta suklaanaisia olen.
Ihan henkeen ja vereen ja siksipäs varmastikin innostuin aivan mahdottomasti,
kun ensimmäistä kertaa näin yhdessä lounaspaikassa suklaatalon.

Tuossa jokunen ilta sitten leikin suklaan kanssa väsytystaistelua.
Kunnes päätin googlettaa, 
että miten ihmeessä tuota suklaata saa leikattua niin ettei se katkea.
Toki olin ostanut suklaata ihan reilusti, 
joten ihan hyvällä omallatunnolla söin ne rikkinäiset palaset.
Ja jälkeenpäin tajusin, 
että olisihan ne palaset jotka nätisti rikkoituivat voinut liimata takaisin.
Niin ja suklaan saa muuten leikattua helposti,
kun sitä lämmittää ihan hetken ensin mikrossa.

Muutaman tönön rakensinkin alkuhankaluuksien jälkeen.
Oikein kivaa puuhaa sellaiselle, joka ei harrasta herkkumorkkista :D.







Vähän malttamaton kun olen, 
en ihan jaksanut odotella että ikkunat ja muut koristeet kuivuvat, 
vaan hetihän se oli kasattava koko komeus. 
Pienet valumat ei varmasti näiden tönöjen saajia haittaa.
Niin ja koko komeuden sai kivasti pystyyn sulatetulla suklaalla.


Minusta aika kiva pieni muistaminen tällainen suklaatalo.
Varsinkin jos suklaa on jauhojen sijaan sallittujen listalla.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Kiireen keskeltä kaivettu joulumieli

Melkoinen hulina joulukuu meneillään.
Päässä hieman humisee jo kaikesta kiireestä ja to do-listoista. 
Koulutehtäväni palautin äsken onnistuneesti 12 tuntia myöhässä
 ( tehtävä oli lojunut tietokoneen kansiossa jo monta viikkoa valmiina) 
ja unohdin lapseni eskariin yhtenä iltapäivänä. 
Äitini alkuviikosta jouluksi tekemät 
ja jo pakastamat maksalaatikot bongasin eilen autosta sulaneina
ja kolme perhettä on tänä vuonna ilman kalkkunaa muistini vuoksi. 
Veikkaan kyllä silti aika rohkeasti, että taitaa kuulostaa melko tutulta monelle. 
Tänään käväisen työpaikkani joulujuhlassa ja illalla teen viimeiset työtehtävät kotona
ja sitten kyllä oikeasti vaihdan joulumoodille.

Aamulla käväisin kaupassa ja nappasin samalla valkoisen joulutähden mukaani.
Viime vuonna tällaista meille ei ollenkaan ollutkaan.






Samalla seinälle pääsi eilen heräteostona ostamani tähti.
Siis pelkkä tähti..
lampun unohdin ostaa, hahahaha!

Kiva huomata, 
että vaikka kiirettä pitää on sitä silti vahingossa osannut käyttää kaiken ylimääräisen ajan tehokkaasti.
Kahta lahjaa lukuunottamatta kaikki on hankittu
ja kaiken tohinan keskellä on ehtinyt järjestämään hyvää mieltäkin ihmisille.
Kotonakin kaikilla on hyvä ja jo odottava joulumieli.
Onneksi hymyileminen ei vaadi kiireetöntä aikaa.
Uskon, että tästä on tulossa oikein kiva joulu. 

Nyt kuitenkin kiirehdin laittautumaan.
Oikein ihanaa lauantaita


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Vakavalla joulumielellä


Huh, miten tämä aika näin kiitää.
Kohta on jo joulu ovella ja ihan hommat vielä kesken.
Pitää nyt itselleenkin muistuttaa samasta josta juuri ystävääni lohduttelin.
Joulu tulee joka tapauksessa vaikkei siihen ehtisi valmistautumaan.
Lapsille jouluilo on kuitenkin ihan jotain muuta kuin siistit kaapit ja stressaantuneet vanhemmat. 

Tänä jouluna suru on kohdannut käsittämättömällä tavalla useaa tuntemaani perhettä.
Itseäni on kovasti koskettanut yhden lapsiperheen surkea kohtalo, 
jossa he menettivät tulipalossa kotinsa. 
Kaunis ja isolla sydämellä remontoitu ja sisustettu koti paloi.
Kyyneleiltä ei pystynyt välttymään, miettiessäni miten tuollainen vie ison osan itseä pois.
Toisaalta rakkaiden koirien menetys tavaroiden ohella,
laittaa materian menetyksen toissijaiseksi.
On ollut kuitenkin niin ihanaa nähdä tämän perheen äidin
positiiviset päivitykset sosiaalisessa mediassa.
Näissä tilanteissa se oma vahvuus korostuu
ja positiivisuus saa kantamaan pitkälle.
Uskon, että tämä perhe vielä nousee uudelleen jaloilleen
ja rakentavat itselleen uuden kauniin kodin tavalla tai toisella.
Sarille iso  <3




Kun päivittäin on kuullut ystävieni surullisia uutisia,
oli ihan tosi ihanaa välillä tehdä jotain positiivista
 ja suorittaa Casa Tievan kanssa yhteistyössä tehty arvonta,
jossa palkintonahan oli ihana lampaantalja.

Tällä kertaa voittajaksi onnetar valitsi Amelian.
Voittajalle on lähtenyt jo sähköpostia.
Paljon onnea <3



Haluan vielä sydämen lähettää myös ystävilleni
 joita suru on kohdannut toisella tapaa tänä jouluna.
<3
Muistetaanhan ihan jokainen ottaa tämä joulu vastaan kiitollisena ja unohdetaan turha kiire.


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Ja voittaja on...

Eilen päivä venyi töissä iltamyöhäiseen, enkä enää ehtinyt arvontaa suorittaa.
Siispä se homma siirtyi tähän päivään.
Perinteisellä meiningillä täällä mentiin.

Nimet paperiin..


Saksilla palasiksi..


Kippoon ja runsasta sekoitusta 
( Tässä vaiheessa vaihdoin hetkellisesti isompaan kippoon, 
jotta sain nuo kaikki miltei 160 arpaa sekaisin)


Vielä vähän sekoitusta ja sitten vain koura kippoon..

Ja tadaa, meille löytyi voittaja!!!


Julian sivuista (Js Tattoo) tykätty,
blogiasi seuraan, 
blogisi jaettu Facebookissa, sekä
nyt kommentoitu. Eli kaikki osat tehty :)
Ei varmaan jäänyt epäselväksi kuinka kovasti haluan olla mukana arvonnassa.
Kelpaisi kiva joululahja itsellekin tänä vuonna :)"


Otin heti Jaanaan sähköpostilla yhteyttä.
Sitten iltapäivällä tapahtui jotain tosi uskomatonta..
ja niin liikuttavaa!!
Olin itse J's Tattoon Juliaa käteni kanssa moikkaamassa 
ja hänelle tietysti voittajan nimen olin kertonut, 
kun paikalle saapui nuori nainen varaamaan itselleen tatuointiaikaa.
Julia peruutti tuolillaan sermin taa ja kysyi, että olinkos nyt ihan varma voittajan nimestä.
Ihan älyttömällä tuurilla Jaana oli astellut tatuointi liikkeen ovesta sisälle,
 minun siellä ollessani, 
tietämättä tuon taivaallista voitostaan.
Oli ihan huikeaa kertoa asia hänelle ja nähdä se mieletön onni, joka kasvoista paistoi.
Ihan todella todella tuli sellainen olo, 
että tällä kertaa herra Tuuri ja rouva Onni oli todella hyvällä asialla.

Jaanalle vielä tätäkin kautta suuret onnittelut <3
Kiitoksia kaikille osallistumisesta.
Ja olettehan huomanneet, että blogissani on käynnissä vielä toinenkin arvonta.
Se löytyy täältä.