Pientä pääsiäistä

Meidän pääsiäinen on tänä vuonna vähän erilainen. Se vietetään osin Helsingin suunnalla ja osin aikuisissa täällä Porissa. Huomiseksi on sovittu treffit ystävän kanssa piiiitkästä aikaa ja koska hän asuu lähellä pääkaupunkia, päätimme lähteä jo päivää aikaisemmin ja ottaa pieni irtiotto arjesta kahden. Tänään suunnataan Helsinkiin hotelliin. Katsotaan miten tärähtäneet aivot toimii pakohuoneessa ja käydään hyvin syömässä jossakin. Sitä ihanaa kahdenkeskistä aikaa!!

Perjantain kyläilyn jälkeen suunnataan takaisin Poriin ja lauantaina ajattelin uskaltautua vähän fillaroimaan taas. Kypärän kanssa!!! Illalla tiedossa on Wine and fashion-ilta naisten kanssa. Vähän siis punaa huuliin ja katsastamaan viime hetken muotisuuntaukset. Minä kun olenkin juuri muotitietoudestani tuttu :D. Noh, viiniä maistelemaan ainakin.

Kotia en kovin ole pääsiäiseksi koristellut tänä vuonna. Pääsiäinen ei ole oikein koskaan ollut minun juttuni. Uskonnollista taustaa minulla ei ole, enkä oikein koskaan ole pääsiäiskoristeista piitannut. Lasten vuoksi kuitenkin aina jotain pientä. Tänä vuonna koristemunia keittiössä ja olkkarissa. 

Löysin muutama viikko sitten tuon ison munan paikallisesta Pick and paystä. Tuo sopi minun sisustusmakuuni loistavasti, joten päätin sen kotiuttaa. Voipi hyvin olla, että on vielä juhannuksenakin tuossa liapston päällä. Kipsatun munan puolikkaan sain viime vuonna ystävältäni lahjaksi. Tänä vuonna istutin siihen kukkien sijaan suklaamunia. Jäi ruohotkin istuttamatta miehen heittäessä vahingossa kaikki mullat roskiin. Tosin olisi saattanut olla kovin lyhytikäisiä rehuja kahden kissan taloudessa.

Oikein ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille ja tervetuloa piiitkät vapaat!

Hanna-Riikka

Ajlajk

Täällä makoilen edelleen sängyssä. Maanantai iltana kävin pyöräilemässä. Talvi ja metsäpolun rikkinäiset pitkospuut yllättivät tämän pyöräilijän. Etupyörä tipahti rikkinäisiltä pitkospuilta ja tökkäsi hankeen. Sen verran liukkaasti lensin pyörän satulasta, että onnistuin kopauttamaan pääni viereiseen koivuun. 10 minuutissa olin jo uudelleen pyörän päällä ja ilta meni kotona vain vähän hämmästellessä silmäkulmassa tapahtuvia muutoksia. Eilen töissä alkoi pääsärky ja huono olo. Sen verran kipeäksi olo muuttui, että suuntasin varuiksi lääkäriin. Tärähdyksellä selvisin, mutta nyt on kokemusta siitä, miten helpolla sitä päänsä saa kolautettua kipeäksi. Eilinen menikin sitten nukkuessa. Nyt on silmä ja poskipää mustana ja pää hieman normaalia enemmän tärähtänyt. Niskoissa tuntee myös kopauksen seuraukset. Särky on hellittänyt onneksi eilisestä, mutta otan vielä muutaman päivän vähän rauhallisemmin. Ja kerrasta opin asian mikä olisi pitänyt olla itsestään selvyys jo pyöriä ostaessa. Ilman kypärää en enää polje metriäkään! Aika halpa henkivakuutus tuo kypärä kuitenkin. On ollut lapsille aika opettavaista katsoa minun naamaani. Jopa 13-vuotias totesi aika pokerina, että ei niitä kypäriä varmaan turhaan ole tehty.

Mutta se siitä polkemisesta. Tyttären kanssa napsittiin jokunen aika sitten urakalla valokuvia toisistamme ja niiden siivittämänä päivän aiheeseen. AJLAJK!

                                                                                          * * *

Bongasin jokunen aika sitten ruotsalaisen Ajlajk-nimisen vaatemerkin. Katselin heidän jumpsuitiaan sillä silmällä ja mietiskelin, että raaskinko moisen ostaa. Tuleeko sille käyttöä ja millainenkohan se on minun kropallani. Sitten sattui hauska sattuma ja näin Facebookin kirppiksellä juuri kokoiseni myynnissä. Haalari oli myyjän mukaan uudenveroisessa kunnossa, joten menin ja rohkenin ostaa tuon häneltä pois.

Malttamattomana odottelin muutaman päivän postia ja kun paketti vihdoin saapui, rakastuin haalariin ensi silmäyksellä. Toki tuo on melko "antavahko" minun tyyliini, mutta saahan sinne alle laitettua toppia.

En malta odottaa, että kesä saapuu. Liekö tässä minun tämän kesän lempparivaate. Laittamalla hakusanaksi googleen tuon ajlajk jumpsuit, löydät ihan oikeita mallikuvia puvusta. Tämä oman elämänsä supermalli on kuitenkin parikin astetta lyhyempi ja vartalon mittasuhteiltaan hieman pehmeämpi kuin nuo virallisten kuvien mallit. Joka tapauksessa haalari on IHANA! sekä mallien päällä, että minun!

Näihin kuviin ja tunnelmiin tänään. Ulkona taas super hienoa ilma. Sen verran pitää minunkin itseäni levosta huolimatta ulkoiluttaa, että koira pääsee ulos. Oikein ihanaa tätä päivää ja varokaa liukkaita kelejä!

Väriterapiaa ja höpinää

Hyvää maanantaita. Eipä erikoinen viikon alku. Meillä kaksi lasta kotosalla sairastelemassa. Pienempi oli yön tosi vatsakipuinen ja jännityksellä odotin, koska saa alkaa pyykkäämään. Aamuyöstä vihdoin nukahti ja nyt jo touhuilee niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Isompi murunen taas on saanut melkoisen kovan flunssan. Ei ilmeisesti vuoden alussa sairastanut riittävän tehokkaasti. Noh, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pienempi ainakin tuntuisi jo huomenna olevan koulukuntoinen, joten pääsenpä minäkin työmaalle. 

Ulkona on kuitenkin huikea ilma. Viikonloppuna yksi haave toteutui ja meille kotiutui kaksi fatbikea. Jo pari lenkkiä takana ja olen niiiin fiiliksissä. Katsotaan jos tänäänkin pääsisi pienen lenkin tekemään illalla. Tämä liikkumisesta saatu fiilis on niin hienoa. En ole pitkiin aikoihin saanut liikunnasta iloa. Toki syynä on kivut, joita useimmat mun harrastamat tai kokeilemat liikkumismuodot selässä aiheuttaa. Oikeastaan kävely on ollut ainoa, jota on voinut täysin ilman rajoitteita harrastaa. Ja siis kyllä. On moni lajeja joita varmasti voisin tehdä. Kaikesta vaan en tykkää ja mulle "rauhalliset" lajit on aika haasteellisia. Tykkään vauhdikkaasta kuntoilusta ja nautin kun sykkeet nousee. Nyt tuntuu piiiitkästä aikaa, että tämä läskipyöräily toi sen tunteen itselle. Ja kun tuohon vielä lisää metsän, jota rakastan, niin ei mitään valittamista.

Kuvat eivät nyt millään tapaa liity sairastamiseen tai pyöräilyyn. Kunhan kuvasin miehen taannoin tuomat kukat.

Melko värikästä meidän kotiin. Mies selkeästi kokeilee mua :D. Toki tässä pihan lumitilannetta katsoessa ja silmien jo harittaessa kesäisempien vaatteiden suuntaan, on tämä väriterapia ihan paikallaan. Aurinko kuitenkin paistaa ja se on mahtavaa. Linnut laulaa ja kyllä se luonto sieltä herää, lumesta huolimatta. Yhtä lyhyt se kesä kuitenkin on. On sitten maaliskuussa lunta tai ei.


Siispä. Nautitaanhan näistä ilmoista.  Ihanaa tätä viikkoa.

Hanna-Riikka

Retkeilyä Halssiin

Lähdettiin viikonloppua reippailemaan. Halssi on kaupunginosa täällä meriporissa. Ja aikamoisen upea paikka onkin. On hauskaa, että Pihlava jossa Halssi sijaitsee, on kyllä suoraan sanoen melkoisen näönkohotuksen tarpeessa. Kauan Pihlava oli aika hurjassa maineessa, mutta tässä vieressä asuvana pitää sanoa, että minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Paitsi ulkonäkö. Ja palveluiden vähäisyys. Kovasti koitan suosia "paikallista", että saisimme nämätkin vähät pidettyä täällä. Porin keskustaan on miltei 15 kilometriä, joten yhden maitopurkin vuoksi sellainen matka kyllä saattaisi hieman jurppia. Tykkään myös siitä, että täälläkin joku yrittää. Siksi suosin myös kukkakauppaa ja apteekkia. Apteekissa palvelu on kyllä ihan mainiota. Kerran heillä ei ollut tarvitsemaani lääkettä. Apteekkari sitten toi sen minulle työpäivänsä päätteeksi haettuaan sen ensin sieltä Porin keskustasta. Minusta kyllä ihan ensiluokkaista ja silloin päätin, että mikäli aukioloajat sen sallii, niin minä suosin Pihlavan apteekkia. Itseä kyllä kovasti ihmetyttää, miten vähän Pori satsaa tänne meriporiin. Tästä ei kauniimmaksi Pori muutu. Upea luonto, metsä, hiekkaranta ja meri. Hienoja kallioita ja kivoja kaupunginosia. 

Mutta siis takaisin tähän alkuperäiseen tarinaan. Tosiaan Halssi on sen yberruman Pihlavan kyljessä. Ihan super ihana paikka, joka henkii sellaista vanhaa henkeä heti sinne mentäessä. Talot on niin suloisia ja ihan kovasti unelmoin vielä joskus yhden niistä omistavani. 

Nämähän on "rivitaloja" joten tämän kokoinen perhe tosiaan tarvisi koko talon. Huhut kertovat, että vuokrasopimuksiin kuuluu venepaikat ja saunavuoro meren rannalla olevaan rantasaunaan. Voisin sitten alkaa myös veneilemään. Ihana paikka!

Halssista lähtee myös luontopolku miltei rantaviivaa pitkin. Matkalla löytyy myös monta geokätköä. Siksipäs mekin tuonne ollaan joskus eksytty. 

Ihan kiva lenkki sunnuntaipäivälle bongaillen kätköjä. Niilokin nauttii vielä viimeisistä lumikeleistä. Kesällä en ole tuota vielä koskaan kävellyt, mutta voisin kuvitella että meren tuoksu ja lokkien kiljuminen kruunaisi kyllä kävelyn. Kovasti nyt oli kyllä viime kerrasta raivattu puita ja aika hurjan näköistä oli siksi paikoin. Mutta siitä huolimatta suosittelen joku kerta suuntamaan lenkkarit tuohon suuntaan. Ihan huikeita kätköjäkin tuolta löytyy. Itse olen matkan varrelle jättänyt kaksi suosikkimerkkiä.

Tällaisia jorinoita tänään. Oikein ihanaa torstaita :)

Hanna-Riikka

Pirttipenkki

Sunnuntaita. Miten kiva viikonloppu takana. Oikeastaan ihan koko viikko on ollut hyvä. Paaaaljon töitä, ystäviä ja rentoutumista. Touhuamista lasten kanssa, miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa ja ennen kaikkea aikaa itselle. Kelpaa!!! Mitään supererikoista ei ole tapahtunut, mutta liekö tämä kevätaurinko saanut taas mielen pirteäksi.

Tänään käytiin lenkkeilemässä meren äärellä Halssissa täällä Pihlavassa. Kamerakin oli mukana, joten koitan saada ensi viikolla postauksen siitä tehtyä. Teki todella terää raitis ilma. Eilinen kun meni vähän happea puhallellessa perjantaisen "Maarianhaminan pyörällä valloitus"- suunnittelu illan jälkeen :D.  Rankkaa tuo suunnittelupuoli..

Nyt kuitenkin nappasin teille kuvia vähän täältä kotoakin. Ihan vain, jottei tuo sisustuspuoli pääse unohtumaan ;).

Etsiskelin tosi pitkään meille sängynpäätyyn vanhaa penkkiä. Mistään sellaista ei ole tullut vastaan, joten luovutin ja ostin pirttipöydän penkin. Halvalla kun sai. Maalasin sen kalkkimaalilla ja avot, siitähän tulikin ihan kiva. 

Toki edelleen haaveilen siitä oikeasti vanhasta penkistä, mutta tämän kanssa jaksaa nyt vähän paremmin odotella. 

Olohuoneesta siirsin tummat verhot tänne makkariin. Kivasti tuo sitä ilmettä muutoin vaaleaan huoneeseen. Pitkäänhän täällä oli sellaiset vaalen vihreät, joten vaihtelu tekee todella terää. Niin ja kait noita verhoja silloin tällöin pitää pestäkin. Tosin keittiössä meillä on ollut jo kolmisen vuotta putkeen samat verhot. Veikkaan, että kohta ne ei enää ole joustavaa materiaalia.. :D

Minä taidan jatkaa hiljaisuuden kuuntelemista. Aika harvinaista nykyisin tässä talossa. Oikein ihanaa tätä iltaa.

Hanna-Riikka

Fiinimpää kukkapaitaa

Rippijuhlat onnistuneesti takana. Pienet ja oikein mukavat, neidin näköiset juhlat. Meidän suku on todella pieni, joten vieraita ei montaa ollut. Siksi uskalsin eilen ottaa niin rennosti. Tarjottavat riittivät oikein hyvin ja sain apua niissä. Kiitos suuresti super hyvän voileipäkakun taikoneelle Titalle <3. Olin todellinen emäntä ja yhtään kuvaa en ottanut tarjottavista, vieraista saati itse sankarittaresta.  Ajatuksena oli kyllä ihan oikeasti napsia kuvia muistoksi tytölle itselleen, mutta kummasti se aika meni tarjoillessa ja yhtäkkiä olikin jo juhlat loppu. Uskoisin, että nuo kännykät ovat kuitenkin räpsyneet, joten varmasti kuvia on tallessa.

Omat vaatteeni kyllä ehdin kuvaamaan... :D :D. Oli kiva pitkästä aikaa laittaa taas päälle vähän siistimpää. Arkisin kuljen pääasiassa rennoissa mekoissa ja kotona lökäreissä. Mun yhdeksi vaatelemppariksi on vuosien aikana muodostunut kuvien kukkapaita. Rakastan paidan värejä ja nyt kun hiuksetkin on vaihtaneet väriä, natsaa nekin loistavasti yhteen. En edes enää muista mistä olen sen hankkinut, mutta tuon kanssa kulkisin missä vain. 

Olen muuten nähnyt joskus jossakin lehtikuvassa saman paidan meidän paikallisen julkkisgladiaattorinkin päällä. Sopi ihan yhtä hyvin hänellekin ;). 

Olen musta pukeutuja. Mielelläni kulkisin värikkäämmin, mutta aina löydän itseni pukemassa mustaa (Jo ennen viime vuosien kropan pehmeyden saapumistakin :D), joten kiva välillä piristää mieltä väreillä. Yllätin kyllä itseni jokunen viikko sitten ja ostin kevääksi itselleni vaaleanpunaisen takin. Myyjä toki rauhoitti ja sanoi, että aina voin sen yhdistää muutoin mustaan asuun. Sillähän se sitten kotiinkin lähti. Hyvä myyntipuhe naisella oli siis.

Housut on ihan vahinko-ostos. Olen vähän joutunut sen aikuisen naisen pehmeyden vuoksi uusimaan kaappini sisältöä. Työhousuja hain ja moiset kotiutin. Ilmeisen hyvä ostos oli, koska teinitytär ilmoitti haluavansa samanlaiset. Kivathan nuo tosiaan on ja uskoisin, että melkoisen monikäyttöiset. 

Nyt on jo vaihtunut päälle ne tutut ja turvalliset lökärit. Saa rauhassa rötköttää, eikä mistään purista. Tätä kutsun laatuajaksi :D.

Mutta mutta. Ruokaa lapsille ja ystävät vielä kyläilemään. Skumppaa jäi hieman, joten taidanpas ottaa lasillisen. Ihan vain koska voin, vai mites se menikään. Oikein ihanaa sunnuntaita.

Hanna-Riikka

Munakari

Ihana, ihana talvinen päivä. Perun kaikki puheeni Porin surkeista talviolosuhteista. Tänään oli ihan käsittämättömän upea ilma. Pakkasta juuri sopivasti, aurinko lämmitti ja tuulta ei nimeksikään. Mies ehdotti Porin yyterissä sijaitsevan Munakarin valloittamista. Meillä kun on ollut siellä yksi kuittaamaton geokätkö. Ei tarvinnut kahta kertaa pyytää. Varsinkin kun olisi pitänyt valita siivoamisen ja leipomisen huomisia rippijuhlia varten.

Munakari on pieni saari yyterin rannan edustalla. Sinne pääsee ajoittain ihan ilman sen kummempia lisävarusteita ( venettä). Saareen kulkee rannalta matalikko ja matalan veden aikaan sinne pääsee mukavasti kävellen saappaissa ja kesällä kahlaten. Talvella sitten näemmä myös jäätä pitkin. Kerran koitettiin päästä perille, mutta puolessa välissä saappaat eivät enää riittäneet ja syksyn kylmällä, yritys jäi siihen. En oikeastaan tiedä, miksen ole kesällä sinne kahlaillut. Ehkäpä tuo koko yyteri on liian lähellä meitä ( meiltä on 5 kilometriä rannalle :D) ja tulee naurettavan vähän siellä käytyä.

Nyt kuitenkin pääsimme perille. Kätkö kuitattiin nopeasti ja nautittiin maisemista. Kilometrejäkin tuli mukavasti, joten kyllähän tuon toki voi ihan urheilemiseksi laskea. Hiki ainakin tuli. Nappasin myös kameran mukaani, joten ilman muuta halusin tehdä postauksen retkestä.

Pori on kyllä loistava ulkoilupaikkakunta. Kätköilijöille monta upeaa paikkaa nähtävillä ja hienoa toteutuksia. Minä suosittelen ottamaan kaiken ilon irti tästä talvesta. Ulkona on ihan mahtavan näköistä.

Meillä tosiaan huomenna veljeni tyttären rippijuhlat. Tarjottavat leivottu ja koti puunattu. Yllättävän siistinäkin pysynyt, liekö syynä lasten poissa olo :D. Viinilasini kun saan juotua, kipitän saunan lämpöön. Jos vielä saisi yhtä hyvät yöunet kuin viime yönä, on tämä viikonloppu tehnyt tehtävänsä. 

Oikein ihanaa lauantaita.

Hanna-Riikka

Kevät..kö?

 Kävelin alkuviikosta kauppaan ja bongasin hyllyltä Helmililjoja. Nappasin pari koriini ja kotiin saavuttua istutin ne kippoihin. Istuin alas, nousin ylös ja aloin vaihtelemaan verhoja ja tyynyjä. Jos ei olisi ollut reilu 20 astetta pakkasta, olisin takuu varmasti alkanut pesemään ikkunoita. Kynsihuollossa toivoin vaaleaa, raikasta mallia ja huomasin suunnittelevani viikonlopun rippijuhliin vaatetta keväisellä otteella.

Hauskaa, miten tämä kevätfiilis yllättää joka vuosi keskellä talvea :D. Fiiliksestä huolimatta, virta on ollut vähissä tästä naisesta koko viikon. Viikon loma kasasi töitä ja viikonloppuna meillä järjestettävät sukulaistytön rippijuhlat teettävät lisätöitä ajatuksissa. Kroppa kipeytyi matkustuksesta ja väsymys on ollut ihan uskomaton. Myös meille viikonloppuna kotiutunut uusi kissa on "hieman" aiheuttanut harmaita hiuksia. Ulkona olemiseen tottunut kissa on joutunut olemaan sisällä ja keksinyt meidän keittiöstä sopivan reiän koti piippua. Ei rittänyt hänelle yksi tutustumiskäynti, vaan kolmena päivänä oli hakenut uuden värityksen talollemme. Koko koti on tällä hetkellä täynnä mustia tassunjälkiä. Niitä löytyy ihan uskomattomista paikoista. Pisteenä iin päällä, päätti tuo jättää merkkinsä kirppisvaatteiden päälle. Oltiin siis kissan kanssa ilmeisesti molemmat sitä mieltä, että eivät sovi nuo vaatteet meille. Eilen vihdoin pakkanen laski ja luotimme kissan kotiutumiseen ja päästimme pojan pihalle. Josko hieman rauhoittuisi tämä meno :D

Kissan ulkoilujen aloittamisen lisäksi loppuviikkoa kohden on onneksi päässä kiristys helpottanut ja olen taas huomannut, että kaikki etenee kyllä omalla painollaan, kunhan rauhoittaa ensin mielensä. Vielä viimeinen työpäivä ennen viikonloppua ja sitten asento kohti juhlamoodia.

Tänään siis tiedossa leivontaa ja siivoamista. Aion myös ehtiä istahtamaan ja nauttimaan hiljaisuudesta. Pitkästä aikaa meidän kaikki lapset ovat poissa. On super ihanaa, että meillä on mahdollisuus tällaisiin viikonloppuihin. Suuruusioperheessä se on arvokasta aikaa itselle ja parisuhteelle. Toivottavasti myös teillä on tiedossa kiva viikonloppu. Hyvää sellaista kaikille.

Hanna-Riikka