tiistai 30. tammikuuta 2018

Iittalaista

Minullapas onkin melkoinen mies, joka oikeasti esimerkiksi osaa nimetä Iittalan astioita niiden merkin mukaan.. Itselle kaikki on Iittalaa, arabiaa tai vitunvintagea, kuten rakas ystäväni joskus tavaroita muuttaessaan totesi :D. On kyllä aika kivaa, kun samoja seiniä pystyssä pitää ihminen, jota kiinnostaa se mitä kotiimme ostetaan ja oikein mielellään lähtee kanssani shoppailemaan.

Hänen kaapeistaan meille muutti myös kolme kaunista kynttilänjalkaa. Kuulemma Iittalan Festivo-sarjaa  :D. Muistan lapsuudestani näitä nähneeni. Meillä ei kotona tainnut moisia löytyä ( äiti ehkä tietää paremmin), mutta aika monessa muussa kodissa niitä oli.




Minä en ihan kauheasti ole koskaan perustanut mistään merkeistä. Vanhaa arabiaa toki olen keräillyt, mutta muutoin olen aina valinnut astiani ja esineeni ( myös vaatteeni ) niiden ulkonäön perusteella. Nämä kyllä ovat nyt vieneet sydämeni ja vahingossa kun menin näkemään kaupassa näiden hinnan, olen varjellut niitä kuin viimeistä päivää. Ei ole kyllä tässä talossa koskaan ennen nähty viidenkympin kynttilänjalkaa. Mutta tänne nuo kyllä sopii oikein hyvin. Halppistavaroitteni vierelle.


Hanna-Riikka

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Muodin huipulla

Ystäväni täytti alkuviikosta 50-vuotta ja eilen pääsimme juhlistamaan häntä. Tänk kaad influenssa hellitti pojalla. Sen verran upeat kinkerit, että olisi saattanut hieman harmittaa jos ei olisi päässyt paikalle. Ystäväni on merkittävä henkilö oman urheilulajinsa parissa ihan maailman luokan tasolla ja vieraina oli myös liuta lajin mm-ottelioita ja mestareita. Lajin ensimmäiset MM-kisat sattuivat nyt samaan aikaan kotikaupunkiimme ja juhlissa oli muistaakseni 14 eri kansalaisuutta edustettuna. Rallilontoota sai siis ihan riittävästi treenailla :D. Aika upeaa oli olla vieraana tällaisessa tapahtumassa.

Hieman paineita aiheutti tämä pukeutusmispuoli. Minä en todellakaan omista ainoatakaan iltapukua ja pitkän pohdinnan päätteeksi totesin, että en moista nyt hanki ( jos vaikka tämä elämäntapamuutos vol 2 kaventaisi hieman vartaloni takapuolella olevaa uloketta) koska en tiedä onko jatkokäyttöä enää koskaan. Toki päätöstä helpotti edelliskesän esikoisen rippijuhliin hankkima tyllihame muodin päämekasta, Kiinasta.




Ja taas sain hyvän syyn laittaa nuo ihanat Höglin korkkarit jalkaan. Kaapista löytyi myös joskus muutamalla eurolla hankkimani pitsipaita, joka kyllä mielestäni oikeinkin hyvin sopii mekon kanssa. Jos kengistä poistaa muutaman käyttömäärän euroissa, ei tämän halvemmaksi juhla-asu voi oikeastaan enää muuttua. Mies tuhlasikin sitten minunkin puolesta kenkiinsä ja kravattiin, joten tasapaino säilytetty.

Minä taidan tästä nostaa jalat sohvalle viltin alle. Kovin edelleen tuo flunssa yrittää päästä kulkemaan käsikynkkaa kanssani. Luulin, että eilinen viihdepuoli olisi huuhdellut moisen pois, mutta ehei. Jospa sitten Netflix ja suklaa tehoisi paremmin :D


perjantai 26. tammikuuta 2018

Grand Old Reposaari

Olen muutaman vuoden harrastanut epäsäännöllisen säännöllisesti Geokätköilyä. Olen siitä jo aikaisemminkin kirjoitellu yhden postauksen verran. Silloinen blogiteksti löytyy täältä

Reilu vuosi sitten tajusin yhdistää tosissani luonnon ja kätköilyn. Sen jälkeen tavoitteet ei ole ollut kätköjen määrissä vaan luonnossa. Geokätköily on vienyt minua ihan täällä omassa kaupungissakin täysin uusiin paikkoihin. Samalla kun tulee kotikaupungin historia tutuksi, tulee reippailtua raittiissa ilmassa. Melkoisen monta kertaa on tullut sanottua tuolla samoillessa, että eipähän olisi ikinä tännekään tullut tultua, ilman jonkun piilottamaa kätköä.

Viime viikonloppuna lähdettiin lapsivapaan lauantain jälkeisessä olossa uhmaamaan pakkasta pieneen, sympaattiseen Reposaareen. 










Reposaaressa on melkoisen kiva määrä erilaisia kätköjä ja ylipäätään koko saari on niin sympaattisen upea paikka ( varsinkin kesällä), että siellä kyllä pitäisi jokaisen käydä edes kerran elämässään. Upeita puutaloja, merta ja ihanaa vanhan ajan tunnelmaa. Menkää hyvät ihmiset tustumaan, jos ette vielä ole siellä poikenneet.

Samalla suosittelen käymään syömässä pienessä ja niin tunnelmallisessa gastropubissa Merry Monkissa. Valtavan hyvää ruokaa ja ihan loistava valikoima juomia kunnon pubimeininkiin. Tällä kertaa me päädyttiin perinteiseen tarjontaan, mutta pari kertaa hampparin syöneenä, en voi kuin nyt nälkäisenä maiskutella ajatusta. Toki tuo perinteinen kala on aivan käsittämättömän hyvää, että helposti jää hampparit kakkoseksi. Makuasioita toki. Jaaaa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Jos suinkaan pohdit syömistä "sesonki" aikaan, niin soita ja varaa pöytä. Todella suosittu paikka tuntuu olevan.







On muuten ihan super ihanaa, että innokkain kätköilykaveri löytyy kotoa. Ei hassumpi harrastus siis.

Täällä kotona jatketaan infuenssapotilaan kanssa oloa. Itselläkin eilen illalla lämpö sahasi normaalilämmön ja vähän normaalia korkeamman lämmön välillä, mutta yön aikana olo on parantunut. Ehkäpä siis tällä kertaa lykästi. Pikkupotilaskin on oikein hyvässä kunnossa jo, pientä jalkasärkyä, nuhaa ja lämpöä lukuunottamatta. Pidetään täällä kyllä peukkuja todella korkealla pystyssä, että muu perhe pysyisi terveenä. Huomenna olisi meillä aikuisilla työkaverini 50-vuotis juhlat. Olisi mukavaa päästä edes hetkeksi juhlimaan.

Hanna-Riikka

torstai 25. tammikuuta 2018

Piiitkästä aikaa

Jonkin aikaa on jo muhinut mielessä tahto palata ja kirjoittaa kuulumisia. Minua on kuitenkin estänyt oma mieli, yksityisyys, tahto olla sitoutumatta yhteen kategoriaan ja toisaalta myös aika. Viime viikolla makoilin yhtenä aamuna sängyssä ja ymmärsin, että jumankauta. Tämähän on minun blogi. Minähän saan tänne kirjoittaa mitä minua lystää ja niin usein kuin ehdin. Siitähän se päätös sitten tuli. Toki tässähän meni heti viikko, ennenkuin ehdin koneen aukaisemaan ja edes ajattelemaan bloggerin avaamista. Mutta nyt, tässä olen.


Kirjoitanko edelleen sisustamisesta ja kuvaanko leipomuksiani. Varmasti. Haluan kuitenkin pitää vapauteni kirjoittaa juuri siitä aiheesta mistä haluan. Tällä hetkellä elämää vie vahvasti työt ja perhe. Saattaapi siis täällä vilahtaa entistä enemmän perhe aiheisia postauksia. Olen myös alkanut nauttimaan eritavalla luonnosta ja rakastan napsia kuvia varsinkin karusta luonnosta. Ihan super mielelläni siis jaan niitä kuvia myös. Saatanpa myös innostua reissaamaan ja varmasti otan kamerani mukaan. Edelleen paheeni on liiallinen shoppailu, joten miksenpä siis jakaisi teidän kanssanne löytöni, sen sijaan että syön suklaata yksin morkkikseeni :D.



Kuka tietää mitä tästäkin sitten tulee. Nyt en kuitenkaan mieti ollenkaan sitä, miten saan lukijoita blogiini. Jokaisesta lukijasta olen varmasti edelleen super onnellinen, mutta en enää halua sen ohjaavan minua johonkin tiettyyn suuntaan. Toivon kuitenkin, että jättäisit pienen merkin käynnistäsi. Tällä kertaa lupaan olla aktiivisemmin mukana keskustelussa :)

Oikein mukavaa ja reipasta tätä päivää. Minä menen jatkamaan makoilua influenssaa potevan pikkumuruseni kanssa.

Hanna-Riikka