Pienen ihmisen pieni huone

Olipas kiva postata tästä uudesta kodista. 

Vaikka tämä on pieni, 

niin onhan tämä hirmu kiva. 

Kiitos teille kaikille kylässä käyneille <3

Eteisestä meillä siirrytään keittiöön. 

Siellä on nyt kuitenkin ollut tällä viikolla pientä myllerrystä 

( jep, kaksi kuukautta jaksoin yhdellä järjestyksellä hahah.

 Ja Pumppuselleni mahdottoman suuria kiitoksia <3), 

joten siirrytään suoraan jättäen olkkarikin välistä alakerran ainoaan makuuhuoneeseen. 

Tämä "makkari" on pieni.. 

TODELLA pieni. 

Sinne ei mahtuisi normi leveä sänky, 

mutta onneksi sinne mahtuu hyvin yksi kohta 5-vuotias. 

Koska tila on pieni, 

ei sieltä montaa kuvaa tarvitse ottakaan nähdäkseen kaiken. 

Ja tiedättehän minut..

paljon tavaraa mahtuu hyvin pieneenkin tilaan. 

Muuttaessa ystäväni tuumivat ihan jokainen, 

ettei puoletkaan tavaroistani tule mahtumaan tähän asuntoon.

Kyyyllähän ne mahtui.

Ja mahdutaan vielä liikkumaankin, hahah. 

Minä vietän töistä kotipäivää ja sain juuri työt hoidettua. 

En edes muista, 

koska olisin viimeksi aamulla herännyt yksin ilman kiirettä. 

Syönyt aamupalan itsekseni ja nauttinut hiljaisuudesta. 

Pitäisi muistaa useammin tehdä tätä. 

Mitäs teidän ihanien päivään kuuluu?

Uuden alku

Tänään on sellainen päivä, 

että voisin pitkästä aikaa bloggailla. 

Lukea ja nauttia muiden blogeista, 

mutta myös antaa hetki omalleni.

Kaivoin moneen kuukauteen ensimmäistä kertaa kamerani pölyjen alta

ja ihmettelin hetken asetusten kanssa. 

Tuntuipas hyvältä.

Tuli samalla sellainen olo, 

että haluan kutsua teidät meille vihdoinkin kylään.

Tervetuloa meidän pieneen kotiimme.

Lasten kanssa muutin heinäkuussa tähän pieneen vuokra-asuntoon ihan kaupungin keskustaan.

Ollaan kaikki viihdytty hirmu hyvin. 

Maaseutu ei enää kutsu.. 

sinällään hassua.

Aikansa siis kutakin 

Tässä elämän tilanteessa tämä kaupunkiasuminen 

on helpointa ja samalla turvallisinta. 

On mukavaa kun on naapureita lähellä ja valoa syksyn pimeydessä.

Talo on vanha ja se kyllä huokuu kauas, 

mutta sisältä kivasti rempattu. 

Kun heinäkuussa tavarani kannoin läheisteni kanssa tänne sisään

( suuri kiitos vielä kerran teille tärkeimmilleni), 

tuntui että koti on siellä missä mekin.

Nyt parin kuukauden jälkeen,

 on pakko kuitenkin myöntää, 

että tilaa kaipaa ajoittain lisää ja sellainen oman kodin kaipuu on suuri. 

Väliaikais ajatukselle tähän kuitenkin muutimme.

Mutta mikäs tässä ollessa.

Vielä kun löytäisi sen vanhan inspiraation sisustamiselle ja tekemiselle,

niin asiat olisi paremmin kuin hyvin.

Kuten huomaatte,

paljon samaa.

Sitä tuttua ja minulle niin rakasta.

Mutta myös jotain uutta..

enpä olisi kuvitellut tähtien muuttavan meille, 

hahaha!

Kaappitilaa tässä kodissa on naurettavan vähän 

ja toistaiseksi minun vaatteeni roikkuu kaikessa värikylläisyydessään 

vastaanottamassa ensimmäisenä meillä kylässä kävijät.

Toisaalta, 

siihenkin on jo tottunut.

Ei kaiken tarvi olla niin justiinsa ;)

--------------

Mietin pitkään miten kiittäisin teitä siellä ruudun toisella puolella.

Vaikeassa elämäntilanteessa jopa ne ihmiset, 

joita ei ole koskaan kasvotusten tavannut, 

voivat olla suurtakin suurempi voimavara. 

Minulle te olette olleet juuri sitä.

Kiitos ihanista viesteistänne <3

Mahdottoman ihanaa torstaita