sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Hotel Katajanokka



Otimme miehen kanssa pääsiäisenä pienen irtioton arjesta ja lähdimme Helsinkiin. Olin joskus sanonut miehelle, että haluaisin yöpyä Katajanokan vankilassa. Minun mieheni on aika hyvä muistamaan tällaiset toiveet ja niinhän me sitten nukuttiin vankilan kuuluisten kummitusten kanssa.

Katajanokan Hotellihan on tehty entisen Helsingin läänivankilan tiloihin. Vankilan vanhin osa on peräisin 1830-luvulta, joten tässä rakennuksessa todella tuntee historian havinan. Vankilan toiminta on päättynyt 2002 ja hotelli aukaisi ovensa vuonna 2017. Ihan uusi yksityinen hotelli siis kyseessä. 







Hotellin sisällä kävellessä tuli melkoisen jännä olo. En oikeastaan ole koskaan kokenut moista. Seinät huusivat tarinaansa, vaikka kaikki oli remontoitu. Meidän lisäksi tuolla on aikaansa viettänyt muun muassa Risto Ryti, "Volvo" Markkanen, Hella Wuolijoki ja viimeinen suomessa teloitettu nainen, Martta Koskinen. Myös omasta suvustani löytyy tämän vankilan sellissä aikaansa viettänyt. Melkoisia tarinoita varmasti kerrottavanaan. Seinät olivat paksua tiiltä ja jokaisessa ikkunassa vahvat kalterit. Pihaa reunusti korkea muuri. Vaikea oli siis kuvitella, miten tuolta on päässyt joskus kaverit pakoon. Aikamoinen veijari tuo Markkanen on tainnut olla miehiään. 






Tottakai halusin ottaa selvää vankilan historiasta ja sitähän riittää. Kannattaa ihan gooletella, varsinkin jos hotelliin joskus menette. En myökään jättäisi lukematta kummitustarinoita, koska ehdottomasti juuri ne loi sen viimeisen maagisen silauksen yöpymiselle. Puitteet ovat upeat. Tykkäsin ihan kympillä, että olivat todella remontoineet hotellin tyylikkääksi, mutta samalla muistaen paikan historian. Alakerrokseen oli jätetty kaksi selliä alkuperäiseen kuntoon ja ne oli minusta tämän hotellin helmet.








Hotellihuoneet oli rakennettu selleihin. Välttämättä ensi yötreffien paikka tämä hotelli ei kuitenkaan ole. Vessat ja suihku oli tehty maitolasien taakse ja äänieriste ei ollut maailman paras. Toki näin jo vähän "pidemmässä" parisuhteessa oli hauska katsella kun toinen kävi suihkussa :D. Illalla ennen nukkumaanmenoa vielä lueskelin paikan historiikkia ja koska muutenkin nukun melkoisen levottomasti aina yöni, niin ilman muuta pari kummistustarinaa oli luettava..

Yöllä olikin sitten jännä odottaa, koska joku pyrkii ovesta sisään tai koska suihkusta alkaa valumaan vettä jonkun käydessä siellä meidän nukkuessa...





Huikea huikea hotelli. Tällä annan kyllä todella korkeat pisteet. Suosittelen!!! Ilman muuta minä menen toistekin.

Hanna-Riikka

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Eteisen tuulia

Minä sain päähäni jokunen aika sitten laittaa maalipensselin heilumaan ja maalailin eteisessä olleet lipaston ja talonpojankaapin. Monta vuotta asiaa harkitsin ja päätin, että en maalaa ennenkuin olen täysin varma asiasta. No en ollut vieläkään, mutta tohinaksi vaan laitoin. 

Hiomista en lähtenyt taaaaaskaan suorittamaan, mutta sentään maalipesun noille tein. Nuohan olivat todella tumman ruskeita, joten muutamia kertoja maalia kaivattiin. Käytin tällä kertaa kalkkimaalia. Kalkkimaali tekee minusta ihanan pinnan huonekaluille. Loppusilauksena vähän hiomalla kulunutta pintaa ja lopputulos oli seuraava:











Kyllähän tuo ikkunaton tila kirkastui huomattavasti, joten sinällään muutos oli loistava. Jostain kumman syystä silti en ollut heti tyytyväinen. Nyt tästä muutoksesta on kuitenkin kulunut aikaa ja silmä on tottunut. Mutta itselle tämä oli opetus siitä, että kaiken ei tarvi olla valkoista. 

Vanhoja kuvia eteisestä löydät esimerkiksi täältä. Paljon lisää löytyy eteinen ja eteisessä hakusanojen avulla. Itsekin innstuin kurkkimaan noita vanhoja kuvia. On siellä tilassa jotakin vuosien varrella tapahtunut.

Meillä on tiedossa tapetointia yläkerrassa. Ensi viikolla tässä talossa tapahtuu kummia ja sitä varten laitetaan paikkoja kuntoon. Tästä aiheesta lisää lähempänä.. ( eikös ole ärsyttävää vihjata näin :D). Vielä tänään yksi työpäivä ja sitten vapaille. Oikein mukavaa tätä päivää kaikille. 

Hanna-Riikka


maanantai 9. huhtikuuta 2018

Banaaniletut

Yrjön valtakunnassa kaikki hyvin. Edelleenkään en siis osaa kertoa millaista on olla suurperheen äiti, jossa kaikki sairastaa miltei samaan aikaan vatsatautia. Ihan mieleläni kyllä olen tässä asiassa tietämätön tästä eteenkin päin. Mutta tämäpäs se onkin hyvä aasisilta päivän aiheeseen. Sokeriin!

Minähän olen kasvanut karkilla. Jossakin kiireisessä elämävaiheessa elin karkilla. Edelleen syön karkkia ihan liikaa. Saan päänsäryn, jos en saa karkkia miltei päivittäin. Suomennettuna: Olen todella pahasti koukussa sokeriin. Ei ole mikään maailman helpoin koukku muuten. Luvallista ainetta, joka todella koukuttaa elimistön. Tämän pystyy varmasti melkoisen moni allekirjoittamaan.

Olenkin nyt viime aikoina alkanut tuota koukkua vähän kokeilemaan. Ja vielä tarkennuksena, että minun selkärankani ei ole vielä tähän päivään mennessä ollut riittävän vahva selättämään houkutusta. Nyt minulla on ajatuksena pikkuhiljaa vähentää sokeria ja olla lopulta tilanteessa, että en sekoa jos en saa makeaa. Koitan valita valkoisen sokerin sijaan esimerkiksi intiaanisokeria ja makeutan tarvittaessa hunajalla. 

Yhdeksi herkuksi on muodostunut banaaniletut. Supernopeita valmistaa, ärsyttäviä saada pysymään kasassa ja todella hyvänmakuisia. Ja ymmärtääkseni myös terveellisiä. Sitä ei hyvää sokeriahan näissä ei ole ollenkaan. Meillä myös lapset tykkäävät banaaniletuista ja muita lettuja en ole heille hetkeen tarjonnutkaan. 







Meillä lettujen kanssa tarjoillaan kreikkalaista jugurttia ja mustikoita. Nam nam naaaam! Piti nyt yksi ilta ottaa oikein kuvat, kun kerrankin sain lettuni pysymään kasassa :D.

Minä teen lettuni tällä ohjeella:

1 kpl iso banaani
2 kananmunaa
1 dl kaurahiutaleita

Soseuta kaikki keskenään ja paista voissa. 

Ennen sokerittomuusprojektiani lisäsin tähän myös hieman vaniljasokeria. Kaurahiutaleiden avulla saan tuon pysymään hieman paremmin kasassa. Tällä ohjeella tulee kaksi isoa lettua, joten perheelle triplaan ohjeen. Ja eihän kukaan kiellä syömästä näitä kermavaahdolla tai jätskillä. Puhumattakaan nutellasta... Oikeasti todella hyvä vaihtoehto perusletuille. Suosittelen testaamaan!

Hanna-Riikka

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

13 euron DIY

Hiiohoi.. Viime yönä rauhallista. Ulkona paistaa aurinko. Sittenkin ehtii vähän nauttimaankin tästä viikonlopusta. Eilen käytiin miehen kanssa illalla pieni fillarilenkki. Ei kyllä kulkenut. Tai kulki, mutta kyllä oli omassa vatsanpohjassa niin menoa. Olen universumin suurin luulotautiasairastava ihminen. Kun yksi oksentaa, olen oitis kipeä. Kohta kuitenkin suunnataan uudelleen tuonne metsän siimekseen. Ihanaa!

Ihanaa oli myös käydä piiiitkästä aikaa huutokaupassa muutama viikko sitten. Miehen ystävä laittoi kirppiksen pystyyn ja nyt heillä siellä pidetään myös huutokauppoja. Minähän se bongasin heti komean puisen lampunjalan ja sen itselleni huusin vitosella.









Irti liialliset hiluvitkuttimet, kolme kerrosta maalia ja kaupasta isoin lamppu mikä löytyi. Vintagea modernilla twistillä. Meeee like!!! Näin valmistusvaiheessa toki mielessäni vieläkin isomman lampun, mutta ainakaan Terrasta ei moista löytynyt. Onkos jonkun silmään iskenyt koskaan missään? Jos niin kerrohan ihmeessä. Maalit löytyi omasta kaapista, joten hinnaksi tälle tuli vajaa 13€. Minun mielestäni melko edullinen lamppu. Ja työvaiheet oikaisen aina. Mitään hiomisia tai maalipesuja tarvita kun itselle tekee :D. Helppoa kuin heinän teko siis.

Tällaista tähän sunnuntaihin. Oikein kivaa tätä päivää.

Hanna-Riikka

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Yrjön valtakunta

Tiedättekö niitä päiviä, kun ohjelmassa on miljoona asiaa ja kaikki suunnitelmat menee uusiksi sairaustumisen vuoksi? Täällä eletään juuri sellaista viikonloppua. Kuningas Yrjö kotiutui meille toden teolla viime yönä minimen kohdalla. Yö meni valvoessa ja päivä makoillessa. Tämä joka keväinen helvetti valitsee kyllä aina äärettömän sopivan ajankohdan. Meillä eilinen päivä meni siivoillessa ja leipoessa ja tänään piti olla kahden lapsen synttärit. Voi sitä harmitusta näissä lapsissa, kun piti kertoa peruuntumisesta. Pienen ihmisen on tottakai vaikea ymmärtää moista. Onnea oli toisen lapsen kaverin synttärit, joihin hän pääsi osallistumaan ja ystävän puhelinsoitto ja ehdotus keikkalippujen ostosta toiselle lapselle. Pääsee tämäkin nainen kesällä Marcuksen & Martinuksen keikalle :D. Kakkua syötiin jälkkäriksi ja illalla vielä herkutellaan lopuilla synttäriherkuilla. On sitten Yrjöllä ensi yönäkin jotain millä mellestää :D. 




Yrjö taisi saavuttaa meidät minun välityksellä. Meillä töissä kun moinen mellestää lasten ja aikuisten keskuudessa ja torstai-iltana olin todella huonovointinen. Olen kuitenkin "hippityökaverini" ohjeistuksella syönyt runsain mitoin valkopippureita, joten uskoisin että sillä oli sen verran tehoa, että tauti jäi tuohon pahoinvoinnin ja väsymyksen tasolle. Toki tämä kevään vitsaus kyllä tulee mistä vain kun on tullakseen. Ja sanon kaikella uhallakin, että mieluummin tämä kuin viikon lentsu. Toki kurja katsella pientä potilasta, mutta molempia helpottaa tieto, että yleensä se on päivässä ohi. Vielä ei olla koettu vatsatautia, joka olisi koko meidän porukan käynyt läpi. Voipi olla, että sen koettuani, en todellakaan ole enää moista mieltä :D.  

Pihallakin on ollut suht kiva ilma muutaman päivän sateen jälkeen ja mieli tekisi fillaroimaan. Poika on vaan niin kovin kiinni minussa varsinkin sairastaessaan, että metriä pidemmälle en useinkaan pääse. Ehkä sitten huomenna. Kertokaapas onko teillä jotakin vinkkejä Yrjön varalle?

Hanna-Riikka

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Wine and fashion

Vitsit, niin kivat pääsiäisvapaat takana. Vaikka mitä ehtinyt tekemään ja silti tullut myös ihan vain oltua. Torstainahan me lähdettiin Helsinkiin miehen kanssa. Yövyttiin Katajanokan vanhassa vankilassa ja otettiin rennosti. Käväistiin pakohuoneessa ja mentiin ajoissa nukkumaan. Vanha vankila oli todella tutustumisen arvoinen paikka. Super loistava idea joltakin!!! Nappasin liudan kuvia, joten enköhän niitä täälläkin vilauttele. Ainakin ihan postauksen arvoinen paikka oli.

Perjantaina käytiin Raaseporissa moikkaamassa ystäviäni. Upea koti oli vastassa ja jälkeenpäin harmittelin, etten älynnyt ottaa sieltäkin kuvia. Kiitos siis Essille kestitsemisestä <3

Lauantaina uskaltauduin jo fillaroimaankin. Tällä kertaa kypärä visusti päässä. Muutaman kerran matkalla mietiskelin, että tässähän menossa saattaa vielä saada jalkansakin poikki, sen verran liukasta oli. Pienen muistijäljen tuo "onnettomuus" päähän jätti ja oikeasti aika varovasti tällä hetkellä polkaisen menemään. Mutta mä kyllä NIIIN tykkään tuosta läskipyöräilystä. Varsinkin kun tästä meidän takapihalta aukeaa upea metsä, joka päättyy mereen. Eiköhän sitä polkujen sulaessa taas uskalla vähän revitellä.

Illalla saikin sitten laittaa vähän fiinimpää päälle ja kahden ystäväni kanssa suuntasimme paikalliseen Wine & fashion-tapahtumaan.  Tytär onneksi nappasi nämä kuvat ennen pyörällä sähläämistäni, joten mustaa silmää ei kuvissa näy.




Kertakaikkisen kiva tapahtuma. Tapahtuman luojalle Idalle iiisot kiitokset. Mä tykkäsin ihan kympillä siitä, että hän oli valinnut malleiksi meitä ihan tavallisia naisia. Toki näytöstä oli pitämässä kasassa muutama ammattilainen, mutta kyllä minun mielestä illan kuningattaria oli ne rohkeat naiset jotka olivat kokemattomuudestaan huolimatta kivunneet lavalle. Nainen on kyllä kaunis, oli hän minkäkokoinen- tai näköinen tahansa, kunhan hän kantaa itsensä ylväästi. Ystävien kanssa olimme ihan fiiliksissä näytöksen jälkeen. 

Ilta venyi aamuun saakka ja eilinen menikin sitten silmäpusseja mukanaan kantaen. Toki illalla hoidettiin ulkosaunan pesu ja ekaa kertaa tänä vuonna siellä lämpeni kiuas. Olen niin kaivannut niitä löylyjä. Meillähän tuolla saunassa on umpisurkea ovi, joten pakkasilla ei ole mitään asiaa löylyihin. Tänä vuonna olisikin suunnitelmissa hieman remppailla taas siellä suunnassa. 

Tänään vielä hieman ulkoilua ja ystävän luona kyläilyä. Aika kiva ja tapahtumarikas pääsiäinen meillä tänä vuonna. 

Hanna-Riikka