perjantai 26. tammikuuta 2018

Grand Old Reposaari

Olen muutaman vuoden harrastanut epäsäännöllisen säännöllisesti Geokätköilyä. Olen siitä jo aikaisemminkin kirjoitellu yhden postauksen verran. Silloinen blogiteksti löytyy täältä

Reilu vuosi sitten tajusin yhdistää tosissani luonnon ja kätköilyn. Sen jälkeen tavoitteet ei ole ollut kätköjen määrissä vaan luonnossa. Geokätköily on vienyt minua ihan täällä omassa kaupungissakin täysin uusiin paikkoihin. Samalla kun tulee kotikaupungin historia tutuksi, tulee reippailtua raittiissa ilmassa. Melkoisen monta kertaa on tullut sanottua tuolla samoillessa, että eipähän olisi ikinä tännekään tullut tultua, ilman jonkun piilottamaa kätköä.

Viime viikonloppuna lähdettiin lapsivapaan lauantain jälkeisessä olossa uhmaamaan pakkasta pieneen, sympaattiseen Reposaareen. 










Reposaaressa on melkoisen kiva määrä erilaisia kätköjä ja ylipäätään koko saari on niin sympaattisen upea paikka ( varsinkin kesällä), että siellä kyllä pitäisi jokaisen käydä edes kerran elämässään. Upeita puutaloja, merta ja ihanaa vanhan ajan tunnelmaa. Menkää hyvät ihmiset tustumaan, jos ette vielä ole siellä poikenneet.

Samalla suosittelen käymään syömässä pienessä ja niin tunnelmallisessa gastropubissa Merry Monkissa. Valtavan hyvää ruokaa ja ihan loistava valikoima juomia kunnon pubimeininkiin. Tällä kertaa me päädyttiin perinteiseen tarjontaan, mutta pari kertaa hampparin syöneenä, en voi kuin nyt nälkäisenä maiskutella ajatusta. Toki tuo perinteinen kala on aivan käsittämättömän hyvää, että helposti jää hampparit kakkoseksi. Makuasioita toki. Jaaaa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Jos suinkaan pohdit syömistä "sesonki" aikaan, niin soita ja varaa pöytä. Todella suosittu paikka tuntuu olevan.







On muuten ihan super ihanaa, että innokkain kätköilykaveri löytyy kotoa. Ei hassumpi harrastus siis.

Täällä kotona jatketaan infuenssapotilaan kanssa oloa. Itselläkin eilen illalla lämpö sahasi normaalilämmön ja vähän normaalia korkeamman lämmön välillä, mutta yön aikana olo on parantunut. Ehkäpä siis tällä kertaa lykästi. Pikkupotilaskin on oikein hyvässä kunnossa jo, pientä jalkasärkyä, nuhaa ja lämpöä lukuunottamatta. Pidetään täällä kyllä peukkuja todella korkealla pystyssä, että muu perhe pysyisi terveenä. Huomenna olisi meillä aikuisilla työkaverini 50-vuotis juhlat. Olisi mukavaa päästä edes hetkeksi juhlimaan.

Hanna-Riikka

2 kommenttia: