Kotikaupunki sydämessä

 Minä olen syntyjäni Porilainen. Neljän vanhana muutin vanhempieni mukana Ulvilaan, Porin naapuri kylään ( nyt jo toki kaupunki).  Käväisin 18-vuotiaana takaisin Porissa, koska niin vissiin kuului sen ikäisenä tehdä. Mutta silloin ajattelin vahvasti, että haluan kasvattaa lapseni Ulvilassa, joten muutin sinne takaisin esikoisen odotusaikana. Käytännössä siis siinä aikuisuuden alkutaipaleella koin itseni täysin Ulvilalaiseksi. Slaageja sain jos joku ei tiennyt mikä on Ulvila ja missä se sijaitsee :D.
Ex-mieheni mukana eksyin kuitenkin taas Poriin ja mutkien kautta Meri-poriin, jossa miehen juuret olivat. Nyt reilun 8-vuoden jälkeen tuntuu, että tänne olen asettunut. Eron jälkeen oli päivänselvää, että tänne jään. Tottakai lasten vuoksi, mutta en kyllä keksinyt yhtään henkilökohtaistakaan syytä miksi olisin poiskaan lähtenyt. Liekö siis käynyt niin, että minusta on tullut sydämestänikin porilainen. En ainakaan koskaan häpeä kertoa kaupungistani. Melkoisen värikkäistä tarinoista vain nautin. Jokainen porilaisista vähänkään tietävä, ymmärtää ne tarinat egoa tahallaan nostattaviksi jorinoiksi. Sellaisia me kyllä ollaan. Aikamoisia tarinoitsijoita ja pohjimmiltamme oikein leppoisia. Toki tarkkoja maineestamme ja äärettömän ylpeitä juuristamme.

Kun siis näin ystäväni blogissa kuvan kaupunkitaulusta. Halusin heti moisen meille. Mehän ei mihinkään pieneen tyydytty. Vaan kunnon porilaiseen tapaan, kun jotakin tehdään, tehdään se isosti :D

Vähän ensin emmin, että mites tuo nyt tähän vintageen sopii. Mutta siinähän se nyt nököttää oikein hyvännäköisenä. Hauskaa, että näitä on nyt alkanut näkymään paljonkin tuolla instagramin puolella. Taitaa olla siis joku muukin kuin minä näistä innostunut. 

Tänään suuntaan työreissulle Seinäjoelle ja kun se reissu on ohi, alkaa loma ja koko perhe startataan kohti pohjoista. En malta odottaa!

Hanna-Riikka