Valkoisesta tummaan

Reilu vuosi sitten perheeni koko kasvoi hurjasti. Miehen mukana kotiutui myös kolme pientä lasta. Onnea oli tällä kertaa jo valmiiksi riittävän iso talo, joten yllättävän mukavasti olemme tänne mahtuneet. Kun neljän hengen tavaroita pikku hiljaa kannettiin sisälle, alkoi vanhalle tavaroiden hamstraajalle tulemaan melkoinen ähky. Olen siis karsinut tavaraa ihan järjettömällä otteella. Ennen tasot olivat pullollaan erilaisia esineitä, nyt niissä on vain muutama siellä täällä. Hassua miten sitä tilan tuntua saa omaan päähänsä jo pelkästään raivaamalla pöydille tilaa.

Samalla kun tavarat lähtivät kirpikselle myyntiin, aloin vähän ikäänkuin vahingossa innostumaan väreistä. Havahduin vähän liiankin usein hipelöimässä tummia kukkakuvioita kaupoissa ja netissä hakusanaksi käsittämättömästi kirjautui "dark blue". 

Toki nyt ihan maltillisesti olen tätä fiksaatiotani myötäillyt, mutta kyllä meille verhot ja tyynyt tummalla kukkakankaalla vain tiensä löysi. Miehen kodista kannettu tumman harmaa mattokin päätyi olohuoneeseen. Toki tässä nyt oli enemmänkin ajatuksena lämpö. Vanhassa hirsitalossa kun ei tunnetusti ole järin lämpimät lattiat.

Mitähän lie tämäkin ailahdus vielä tuo tullessaan. En tosin usko, että valkoinen siirtyisi kovinkaan herkästi pois päävärinä olostaan. Nyt kuitenkin on kiva vähän tuoda väriä jo monta vuotta valkoisena olleeseen olkkariin. Nuo kukkakuviot oikeastaan missä väreissä vain on minua innostanut jo jonkin aikaa. On ihan sama onko se vaate vai verho, mutta jos siinä on isoja kukkia. Olen täysin myyty.

Taannoin autoin töissä yhden yksikkömme sisustamisessa ja väreiksi sinne valikoitui vahvasti oranssi, keltainen ja punainen. Olen sen ensimmäisen kotini keltaisen värimaailman jälkeen inhonnut keltaista, mutta näin sitä vain mieli muuttuu kun ikää tulee. Oli ihan hullun hieno väri vaalean harmaan kanssa. Tässä kun aurinko alkaa paistelemaan kevään merkiksi, saattaapi meiltäkin löytyä taas jotakin keltaista.

Täällä ontelot paremmassa kuosissa ja uusi mielenkiintoinen viikko taitaa olla pelastettu. Eilen toki vielä kroppa vähän lämpöä nostatti, joten otan vielä tämän päivän rauhallisesti. Kaksi päivää "täyslevossa" oli kyllä hyvä veto, vaikka eilen alkoi vähän levottomuus kasvamaan. Illalla alkoi olemaan jo todella tiukkaa lepäily ja välillä sitä löysi itsensä pystyssä touhuamassa. Tänään lapsille alkuviikosta luvattu leffassa käynti on toki lunastettava, mutta se nyt ei kovin kroppaa rasita.  Olen oikein hyvä nukkumaan myös leffateatterissa :D. Siispä oikein hyvää sunnuntaita teille.

Hanna-Riikka