sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Fiinimpää kukkapaitaa

Rippijuhlat onnistuneesti takana. Pienet ja oikein mukavat, neidin näköiset juhlat. Meidän suku on todella pieni, joten vieraita ei montaa ollut. Siksi uskalsin eilen ottaa niin rennosti. Tarjottavat riittivät oikein hyvin ja sain apua niissä. Kiitos suuresti super hyvän voileipäkakun taikoneelle Titalle <3. Olin todellinen emäntä ja yhtään kuvaa en ottanut tarjottavista, vieraista saati itse sankarittaresta.  Ajatuksena oli kyllä ihan oikeasti napsia kuvia muistoksi tytölle itselleen, mutta kummasti se aika meni tarjoillessa ja yhtäkkiä olikin jo juhlat loppu. Uskoisin, että nuo kännykät ovat kuitenkin räpsyneet, joten varmasti kuvia on tallessa.

Omat vaatteeni kyllä ehdin kuvaamaan... :D :D. Oli kiva pitkästä aikaa laittaa taas päälle vähän siistimpää. Arkisin kuljen pääasiassa rennoissa mekoissa ja kotona lökäreissä. Mun yhdeksi vaatelemppariksi on vuosien aikana muodostunut kuvien kukkapaita. Rakastan paidan värejä ja nyt kun hiuksetkin on vaihtaneet väriä, natsaa nekin loistavasti yhteen. En edes enää muista mistä olen sen hankkinut, mutta tuon kanssa kulkisin missä vain. 






Olen muuten nähnyt joskus jossakin lehtikuvassa saman paidan meidän paikallisen julkkisgladiaattorinkin päällä. Sopi ihan yhtä hyvin hänellekin ;). 

Olen musta pukeutuja. Mielelläni kulkisin värikkäämmin, mutta aina löydän itseni pukemassa mustaa (Jo ennen viime vuosien kropan pehmeyden saapumistakin :D), joten kiva välillä piristää mieltä väreillä. Yllätin kyllä itseni jokunen viikko sitten ja ostin kevääksi itselleni vaaleanpunaisen takin. Myyjä toki rauhoitti ja sanoi, että aina voin sen yhdistää muutoin mustaan asuun. Sillähän se sitten kotiinkin lähti. Hyvä myyntipuhe naisella oli siis.

Housut on ihan vahinko-ostos. Olen vähän joutunut sen aikuisen naisen pehmeyden vuoksi uusimaan kaappini sisältöä. Työhousuja hain ja moiset kotiutin. Ilmeisen hyvä ostos oli, koska teinitytär ilmoitti haluavansa samanlaiset. Kivathan nuo tosiaan on ja uskoisin, että melkoisen monikäyttöiset. 


Nyt on jo vaihtunut päälle ne tutut ja turvalliset lökärit. Saa rauhassa rötköttää, eikä mistään purista. Tätä kutsun laatuajaksi :D.

Mutta mutta. Ruokaa lapsille ja ystävät vielä kyläilemään. Skumppaa jäi hieman, joten taidanpas ottaa lasillisen. Ihan vain koska voin, vai mites se menikään. Oikein ihanaa sunnuntaita.

Hanna-Riikka


6 kommenttia:

  1. Oi miten kauniilta näytät. Pusero tosiaan sopii sinulle täydellisesti.
    Ihanaa iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi. Sadasta kuvasta muutama räpsy kelpasi mallille. Hieman vielä taitaa olla itsetunnon kanssa työstämistä 😁.

      Poista
  2. Kaunis asu sinulla ja pusero on ihanan värikäs ja tasapainoisen musta yhtä aikaa. Meillä on viimeisen rippijuhlat ensi kesänä ja mä olen alkanut kriiseilemään asua jo nyt. Onneksi tässä on vielä hetki aikaa :)

    Vaaleanpunaista löytyy myös täältä vaatekaapista. Menin ja ostaa paukautin vaaleanpunaiset nilkkurit, nyt sitten opetellaan pitämään ja yhdistelemään niitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä täällä vielä neljät tiedossa. Yhdet ensi kesänä ja sitten tuleekin monen vuoden tauko. Onhan noissa melkoinen järjestäminen aina ja varsinkin tuo vaatestressi. Onneksi sulla on vielä hyvin aikaa 😁.

      Näin vaaleanpunaiset nilkkurit netissä ja ihastuin oitis. Ihan varmasti on siis upeat sinunkin kengät.

      Poista
  3. Värit piristävät aina... ;)
    Kauniisti mätsäävät upeanväriset hiuksesi tuohon puseroon!!
    Porilainenkin osaa joskus kehua ; D
    Tervetuloa lukemaan blogiani myös, kiva et olet taas jatkanut bloggaamistasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Vielä kun oppisi niitä käyttämään 😉. Ei muuten paskemmin kehuttu.. sanois porilainen myös 😁. Ja kiitos. On ollut mukava palata ja tehdä tätä täysin omaehtoisesti.

      Poista