Väriterapiaa ja höpinää

Hyvää maanantaita. Eipä erikoinen viikon alku. Meillä kaksi lasta kotosalla sairastelemassa. Pienempi oli yön tosi vatsakipuinen ja jännityksellä odotin, koska saa alkaa pyykkäämään. Aamuyöstä vihdoin nukahti ja nyt jo touhuilee niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Isompi murunen taas on saanut melkoisen kovan flunssan. Ei ilmeisesti vuoden alussa sairastanut riittävän tehokkaasti. Noh, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pienempi ainakin tuntuisi jo huomenna olevan koulukuntoinen, joten pääsenpä minäkin työmaalle. 

Ulkona on kuitenkin huikea ilma. Viikonloppuna yksi haave toteutui ja meille kotiutui kaksi fatbikea. Jo pari lenkkiä takana ja olen niiiin fiiliksissä. Katsotaan jos tänäänkin pääsisi pienen lenkin tekemään illalla. Tämä liikkumisesta saatu fiilis on niin hienoa. En ole pitkiin aikoihin saanut liikunnasta iloa. Toki syynä on kivut, joita useimmat mun harrastamat tai kokeilemat liikkumismuodot selässä aiheuttaa. Oikeastaan kävely on ollut ainoa, jota on voinut täysin ilman rajoitteita harrastaa. Ja siis kyllä. On moni lajeja joita varmasti voisin tehdä. Kaikesta vaan en tykkää ja mulle "rauhalliset" lajit on aika haasteellisia. Tykkään vauhdikkaasta kuntoilusta ja nautin kun sykkeet nousee. Nyt tuntuu piiiitkästä aikaa, että tämä läskipyöräily toi sen tunteen itselle. Ja kun tuohon vielä lisää metsän, jota rakastan, niin ei mitään valittamista.

Kuvat eivät nyt millään tapaa liity sairastamiseen tai pyöräilyyn. Kunhan kuvasin miehen taannoin tuomat kukat.

Melko värikästä meidän kotiin. Mies selkeästi kokeilee mua :D. Toki tässä pihan lumitilannetta katsoessa ja silmien jo harittaessa kesäisempien vaatteiden suuntaan, on tämä väriterapia ihan paikallaan. Aurinko kuitenkin paistaa ja se on mahtavaa. Linnut laulaa ja kyllä se luonto sieltä herää, lumesta huolimatta. Yhtä lyhyt se kesä kuitenkin on. On sitten maaliskuussa lunta tai ei.


Siispä. Nautitaanhan näistä ilmoista.  Ihanaa tätä viikkoa.

Hanna-Riikka