maanantai 5. syyskuuta 2011

Täällä olen

Täällä, minun oma blogini. Ajatus tästä on käynyt useasti mielessä muiden kauniita tarinoita lukiessani. Monen monet blogit ovat minua inspiroineet. Nyt, nyt oli tämän aika. Tervetuloa minun, mieheni, lapsieni ja koirani arkeen.

Olen kolmekymppinen kolmen lapsen äiti Satakunnasta. Rakastan kaikkea vanhaa, valkoista ja patinoitunutta. Pidän järjen juoksuni kasassa juoksemalla. Jollakin hulluuden innolla, olen lupautunut keväällä juoksemaan puolikkaan maratoonin. Ajatus tuntuu edelleen käsittämättömältä, mutta ei ehkä enää niin uskomattomalta. Matka taittuu, hitaasti mutta varmasti.

Työskentelen sosiaalialalla ja työn vastapainona rentoudun syöden, lukien blogeja ja suurkuluttaen internetin huutokauppoja. Yritän myös aktiivisesti koulia koirastamme vanhojen tavaroiden ystävää, ei vihamiestä.

Upean kesän jälkeen on aika fiilistellä syksyä. Luulen täyttäväni blogia paljon kuvin, mutta eiköhän tämän sanaisen arkkuni ujouden poistuessa, saan hieman tekstiäkin aikaan. Kaiken kaikkiaan, toivon että saan sinut tulemaan vielä toistekin lukemaan kuulumisiani





2 kommenttia:

  1. Ihanuus tuota turrikkaa, toivottavasti oppii rakastamaan vanhoja aarteitasi.
    Upeat matkalukut kaverina kuvassa. odotan kovasti jatkoa=)
    Mummu-Ruusunen
    http://kotiunelmia.vuodatus.net/

    VastaaPoista
  2. Meidän Niilo on kyllä uskomaton nakertaja. Mutta toistaiseksi on onneksi keskittynyt lasten leluihin minun aarteitteni sijaan ;)

    VastaaPoista