sunnuntai 9. lokakuuta 2011

sienessä

En ole metsä ihmisiä.. Siis metsäihmisiä kyllä, niin että koiran kanssa siellä päivittäin jolkottelen, mutta marjastukset ja sienestykset eivät ole mun juttu. Minua kun ei ole suotu kovin hyvällä selällä, niin kiva "aivot narikkaan" ajatus on kaukana sienestyksen ergonomiasta. Tänään kuitenkin ehdotin perheelle, että olisi poikaa sienimuhennus illalla. Siitä se ajatus sitten lähti.



Meillä on upeat 40 litraa suppiksia. Tuo prosessi sienestyksen jälkeen olikin sitten ihan toista luokkaa. Mutta ai ai, maltan tuskin odottaa illan muhennosta kera tuoreen leivän.

2 kommenttia:

  1. En ole sienestys/marjastus ihmisiä minäkään,tokkopa sieltä mättäältä enää selkää saisin suoraksi...Komia saalis näyttää olevan!

    VastaaPoista
  2. Meillä vielä tuo juniori on vähän äidin perään tällä hetkellä ja retkesta puolet taittui niin että kaveri roikkui tuossa kyljellä. Oli hieman burana olo illalla ;)

    VastaaPoista