Tunteillen

Meillä Porilaisilla on mieletön etuoikeus omistaa jotain niin kaunista kuin Yyteri. Ja mieletön etuoikeus on asua melkein siellä. Joskus on ihanaa avata silmät.. oikeasti ymmärtää mitä omistaa ja mitä ympärillä on. Ne asiat jotka on lähellä, muuttuvat jotenkin niin arkisiksi, ettei niistä aina muista olla ylpeä.

Tänään kävin kävelyllä koirarannalla.. En oikein osaa pukea sanoiksi sitä fiilistä, mikä minut valtasi. Oli niin upeaa katsella "pienen" Niilon iloa, saadessaan kirmata vapaana kohti ääretöntä... tai ainakin melkein ;). Koko ranta oli sen hetken meidän kahden. Voi kunpa muistaisin tämän tunteen vielä huomennakin ja osaisin arvostaa tuota kaikkea.